Julkaistua 314: Hajauta ja keskitä

Viikonlopun retkeni, johon palaan vielä myöhemmin tarkemmin, livahti sisään YLE1:n Kultakuumeen kolumniini, jonka eilen aamulla kirjoitin ja kävin Pasilassa saman tien lukemassa. Tuli käytyä Hauholla ja turhaan etsittyä munkkirinkilöitä:

Hajauta ja keskitä

Keskustan tuore puheenjohtaja Juha Sipilä näkee hajautetun yhteiskunnan Suomen tulevaisuutena. Sipilän mukaan Jyrki Kataisen hallitus tekee päinvastoin: se keskittää.

Kun Guggenheimin taidemuseon mahdollisesta tulosta Helsinkiin käytiin julkisuudessa kädenvääntöä, oli Helsingin taidemuseon johtajan Janne Gallen-Kallela-Sirénin alituinen argumentti se, miten merkittävää on päästä osaksi verkostoa.
Ajatus verkostosta sai minut miettimään hajauttamisen ja keskittämisen eroja. Kummastakohan verkostossa oikeastaan on kyse? Ettei vain olisi niin, että Sipilän ajattelema yhteiskunnallinen hajauttaminen tarkoittaa pelkästään verkostojen ja sitä kautta todellisuudessa keskittymisen lisääntymistä?
Olen vähän aikaa sitten liikkunut taas autolla Suomen maaseudulla. Automatka virittää minua aina vähän nostalgiseen ja romanttiseen mielentilaan. Muistin taas sen, kuinka muutama vuosi sitten luin Jukka Vesterisen fantastisen Huoltoasemakirjan (Alfamer 2009).

Olin täysin lumoutunut ja muistin lapsuudestani kymmeniä pysähtymispaikkoja ja myöskin ne lapsuuteni pienen maalaiskaupungin huoltoasemat, joissa paikalliset äijät päivystivät. Kyllä minä nytkin heti tajusin, että huijaan itseäni, kun yritän löytää sen persoonallisen taukopaikan, jossa voin edes sen yhden kerran vuodessa nauttia höyrymakkaraa ja jättimäisiä munkkirinkilöitä, jotka eivät muuten normaalisti kuulu ruokavaliooni. Kuitenkin jopa vähän kirosin naiselleni, koska hän oli tehnyt eväät. Ajattelin muka, että nyt ei sitten ole mitään tekosyytä pysähtyä. Mutta mitä syytä pysähtymiseen olisi edes ollut? Ne kolme kliinistä ja tylsää, mauttoman tasalaatuista ABC-huoltoasemaa, jotka matkalla Hämeeseen olivat tarjolla? 
 

ABC-huoltoasemat ovat osa mittavaa, Alavudelta Övermalaxiin ulottuvaa verkostoa, jossa voisin käyttää S-etukorttia, jos sellaista suostuisin käyttämään. Niitä on kaikkineen 108 kappaletta – ensimmäinen perustettiin Uttiin joulukuussa 1998. Tällä hetkellä niissä kaikissa on tarjolla samanlainen mauton ja kyynisen teollisesti valmistettu XXL-porsaanleike hintaan 12,90.

Pelkään pahoin, että se hajautettu Suomi, jota Sipilä haikailee, koostuu juuri tällaisista ABC-tyyppisistä ratkaisuista. Se koostuu kahden päivittäistavarakauppaketjun kilpailusta ja kunnallispoliittisesta hyvä veli -elämästä, joka siihen väistämättä kytkeytyy – ja jossa keskustalaiset ovat olleet aina mestareita. S- ja K-ryhmä hallitsevat jo 80 prosenttia päivittäistavarakaupasta, eikä siinä rutistuksessa alan pienemmillä kauppiailla ole paljoakaan yrittämisen mahdollisuuksia. Kaiken lisäksi S-ryhmän ABC onnistuu ohitusteillä ja isoilla risteysalueilla toisinaan tappamaan miltei kokonaan kylän muun päivittäistavarakaupan.
En minä ainakaan tällaista hajautettua Suomea halua. Onneksi kuitenkin oli ne eväät – vaikka kävin minä kyllä kusella yhdessä ABC:ssä, koska aiemman huonon elämäni takia joudun syömään aamuisin nesteenpoistolääkettä.
Kaikki tämä johtuu vallalla olevasta suuruuden ekonomiasta, raa’asta markkinataloudesta, jonka myötä paikallisella erikoislaadulla ei ole mitään merkitystä – jollei se sitten ole tuotteistettavissa.
Tuotteistaminen tuo mukanaan sen, että määrä korvaa laadun ja että mahdolliset laadun rippeet ovat mahdollisimman tasaisia luonteeltaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikille on demokraattisesti tarjolla vähän huonompaa. Kun kulttuuria aletaan tuotteistaa, käy juuri näin.
No, onneksi automatkalla voi kuunnella radiota. Vaikkapa paikallisradiota ja yrittää virittäytyä ohikiitävän maiseman myötä siihen, mitä perillä on odotettavissa. Helsingissä kuuntelin aikoinaan Radio Cityä – mutta siitä on jo kohta yhtä paljon aikaa kuin niistä huoltoasemien munkkirinkilöistä. Kohta tapahtuu niin, että kun viritän autoradiota Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun tienoilla, saan kuunnella ihan samaa Radio Cityä – riippumatta siitä, missä olen. Samat soittolistat soittavat samoja tasalaatuisia biisejä, jotka alkavat muistuttaa XXL-porsaanleikkeitä. Radio Cityn omistava SBS Media nimittäin osti paikalliset toimijat, ja valtaosa tulevasta ohjelmavirrasta tullaan tuottamaan Helsingistä käsin.

Tiedän, että minunlaisiani jurputtajia on nykyään tapana pilkata esimerkiksi impivaaralaisiksi. Tiedän, että minua voi pitää kehityksen jarruna. Tiedän, että minua voidaan syyttää romantikoksi, jolla ei ole realiteettien tajua.

Kaikesta tästä huolimatta tiedän myös, että päästyäni perille Hauhon Witsiälän yksityisesti omistetulle tanssilavalle ja nautittuani klassisen suomalaisen kesälavan tunnelmasta ja musiikista, jota tuottivat rockin legenda Eero Raittinen taustabändinään nuoremmat bluesmestarimme Micke & Lefty feat. Chef, elin täysin mahdollista hajautettua elämää, jossa yhdistyivät historia, nykyhetki ja erinomainen laatu.
Mitään erityistä verkostoa siihen ei tarvittu.

Eero Raittinen ja Micke & Lefty feat. Chef lauantaina Hauholla. Palaan siis vielä asiaan.