Lauantain kävin tutustumassa erityisen tarkkaan Kuvataideakatemian lopputyönnäyttelyn Kuvan kevät (11.5.–3.6.) osioon, joka sijaitsi päätalolla tiloissa. Katselin rauhassa, koska sunnuntaina minua odotti virallinen tehtävä: näyttelyn viimeisen päivän yleisöopastus.
Olen yrittänyt toistakymmentä vuotta seurata näitä akatemiasta valmistuvia nuoria taiteilijoita. Väliin tuntui siltä, että koulu on aika hakusessa, mutta viime vuosina lopputyönäyttelyt ovat näyttäneet tosi kiinnostavilta. Niin nytkin. Ainakin äkkiseltään tuntui siltä, että tämä oli paras näkemäni lopputyönäyttely. Ideat olivat raikkaita ja toteutus kautta linjan mallikasta. 
Pia Männikkö (s. 1971), Kaskadi, 2012.
Noora Schroderus (s. 1982), Uudet uhkakuvat, 2012.
Etualalla Elina Autio (s. 1985), Jatkot, 2012 ja taustalla Satu Nenosen (s. 1980) maalauksia.
Mari Metsämäki (s. 1971), Kukaan ei leiki mun kanssa, 2012. Saa avata ja sulkea. Tuli mieleen se muumikirja, jossa oli reikiä.
Ville Andersson (s. 1986) oli itsekin paikalla teostensa kanssa.
Päätin sitten vielä leikkiä vähän lapsellista leikkiä ja valitsin itselleni sen kaikista parhaimman, oman lempityöni. Se oli ihan selkeästi moskovalaissyntyisen Anastasia Lobkovskin (s. 1981) 12-minuuttinen lyhytelokuva the boy who was afraid of Nothing (2012):
Lumoava ja intensiivinen tarina pienestä koulupojasta maailman ihmeiden ja universumin rakenteiden puristuksessa.
***
Ja sitten sain vielä kunnon naurut, kun akatemian ratikkapysäkkikin otti kantaa taide-elämään:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti