Perjantaina retkeilin Martti Jämsän (s. 1959) kanssa läntiselle Uudellemaalle, Nummelle. Kohteena oli Juhana Blomstedtin (1937–2010) työhuone – ja hänen Polaroid-tutkielmansa, jota hän teki talon sisällä aikoinaan varsin ahkerasti.
Blomstedt on aina ollut yksi lempitaiteilijoistani, joten hänen työhuoneellaan käynnillä oli minulle aivan erityinen merkitys. Tällaiset kokemukset vetävät aina vähän sanattomaksi, vaikka yritänkin olla umpirationalisti enkä paljon taide-elämän mytologisista ulottuvuuksista välitäkään. Vaan kyllä sitä sellaisia tuntemuksia aina silloin saa, ettei niihin kovin analyyttisesti pääse käsiksi.
Jertta Blomstedtin sitruunamarinoitu kuha oli mainiota, mutta teimme me sitten töitäkin ja valitsimme Blomstedtin sisäkuvista näyttelyyn kolme hienoa sarjaa:
Ja sitten palasimme kotiin vielä Niittykummun kautta, jossa tapasimme toisen legendan, 1980-luvun Polaroidien ja levynkansitaiteen suurmestarin Kari Riipisen (s. 1952).
Tenttasime Riipistä hänen Polaroidin käytöstään ja kysyin myös hänen lukuisista levynkansista hänelle itselleen tärkeimpiä Polaroid-pohjaisia töitään. Yksi esille nousseista kansista oli Johannan kokoelmalevy Helleaalto (1980), jonka sitten onnekkaasti löysinkin Black & Whiten hyllyistä heti seuraavan päivänä:
Ja niin tuli kuunneltua punkia ja skata ja nuoruuskin tuli vähän mieleen. Etten vain joutuisi aloittamaan uutta keräilyharrastetta: Polaroid-kantisia vinyylejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti