Julkaistua 332: Lääkäri, sanoittaja ja tukkukauppias auttavat köyhiä museoita hädässä

Viime viikon Kauppalehden kolumnini eräästä taiteenkeräilijästä tuotti lehdeltä lisäpyynnön vähän laajemmasta tateenkeräilyjutusta. Tein työtä käskettyä, ja eilen se sitten ilmestyi:

Lääkäri, sanoittaja ja tukkukauppias auttavat köyhiä museoita hädässä

Suomalaiset taidemuseot olisivat ankeita paikkoja, jos ei olisi olemassa taiteenkeräilijöitä. Miltei kaikkien museoidemme taustalla on yhden tai useamman keräilijän kokoelma.

Jos eivät Maire Gullichsen (1907–1990) ja Sara Hildén (1905–1993) olisi olleet intohimoisia taiteenkeräilijöitä, eivät Porin taidemuseo ja Sara Hildénin taidemuseo olisi lainkaan niin suosittuja taiteenharrastajien matkakohteita. Jopa Ateneumin taidemuseo olisi paljon vaatimattomampi, jos ei lääketieteen lisensiaatti Herman Frithiof Antell (1847–1893) olisi ollut intohimoinen keräilijä.

Yhden kokoelman varassa toimiva museo ei kuitenkaan pysy pitkään elävänä, sillä staattinen kokoelma, jonka ripustusta vain vaihdellaan, ei jaksa houkutella kävijöitä. Tarvitaan uutta verta.

Vaasalaisen Kuntsin modernin taiteen museon kokoelman peruskivi on yritysjohtaja Simo Kuntsin (1913–1984) kokoelma, ja Vaasalle onneksi on löytynyt myöhempikin ”oma poika”, joka kartuttaa museon kokoelmia. Helsinkiläistynyt hammaslääkäri Lars Swanljung on nimittäin lahjoittanut merkittävän kokoelmansa Kuntsin säätiölle. Swanljung myös jatkaa aktiivisesti keräilyään. Toinen auttamaton tuhlari on jo pitkään ollut Vexi Salmi, jonka kokoelmat siirtyvät hiljalleen Hämeenlinnan taidemuseoon. 

Taidetta on Suomessa kerätty 1800-luvulta asti, eikä tahti ole laskenut, vaikka nykykeräilijöistä ei välttämättä puhutakaan suureen ääneen, sillä moni haluaa pitää matalaa profiilia. Toimistotarviketukkuyhtiönsä myyneen John Lindellin kokoelmista liikkuu lähinnä huhuja, sillä hän viihtyy kansainvälisissä huutokauppahuoneissa. Guggenheimin säätiön hallitukseen kuuluva sijoittaja Carl Gustaf Ehrnrooth on sen sijaan jo esitellyt julkisestikin kokoelmiaan.

Lähinnä kotimaisella kentällä on pysytellyt Heinon tukun Raimo Heino vaimonsa Railin kanssa. Kiasman ystävät nimittivät heidät tänä vuonna vuoden nykytaiteen ystäviksi. Kun palkitsemistilaisuudessa kysyttiin kokoelman kokoa, vastasi Raimo Heino kuin poromies ikään: ”Riittävästi.” 

Minähän en näissä mahtikeräilijäpiireissä liiku, joten kuvia minulla ei ollut. Kauppalehti oli kuitenkin kaivanut arkistojaan.

Porin taidemuseon kanssa on yhteistyötä harrastanut lääkäri Lars Johnsson, jonka mittava kokoelma Juhani Harrin teoksia täyttää esimerkiksi tällä hetkellä Espoon EMMA:n Harri-näyttelyä. Pori on muutenkin ollut aktiivinen taiteenkeräilijöiden alue: Johnssonin tavoin kokoelmiaan ovat esitelleet varatuomari Juhani Lipsanen  ja Tapiolassa toiminut Arto Jurttila.

Kansainvälistä nykytaidetta keräävä Enston Timo Miettinen toimii sekä Helsingissä että Berliinissä. Vaitelias keräilijäpariskunta Poju ja Anita Zabludowicz on laajentanut toimintaansa Lontoosta Sarvisaloon.
Kyösti Kakkonen puolestaan kerää lähes pelkästään kotimaista taidetta ja usein suoraan museoihin.

Moni säätiökin kerää Suomessa taidetta. On varsinkin kaksi toimijaa, jotka saavat galleristin kämmenet hikoilemaan ilmestyessään paikalle. Savolaisen teollisuussuvun taideharrastuksen pohjalta syntyneen Saastamoisen säätiön kokoelmat ovat löytäneet kotinsa EMMA– Espoon modernin taiteen museosta. Vuosina 1999–2008 säätiö käytti taidehankintoihinsa noin kuusi miljoonaa euroa. Vuotuista vakiosummaa ei ole. Toisen mahtitoimijan, Jenny ja Antti Wihurin rahaston vuosikertomuksessa on kuluvalle vuodelle varattu taideostoihin ja kuvataiteen erityiskohteisiin 480 000 euroa. 

Tätä rakennetaan Mänttään.

Ei sovi myöskään unohtaa mänttäläistä Serlachiuksen säätiötä, joka tuoreimman testamenttilahjoituksensa ja piakkoin valmistuvan uuden museorakennuksensa myötä tulee epäilemättä aktivoituman uudemmankin taiteen kerääjänä.

Henna ja Pertti Niemisen kuvataidesäätiö on tullut tunnetuksi pikemminkin Ars Fennica -palkinnosta, mutta säätiön kokoelmatkin karttuvat säännöllisesti.