Näyttelykuvia 738 & Virossa 88: Voiko taide vanhentua?

Olen viimeisen puolentoista kuukauden ajan ollut pahasti ylityöllistetty enkä ole pitänyt yllä blogiani haluamallani tavalla. Olen tekemässä sekä näyttelyä että kirjaa kahdesta merkittävästä mestarista – Tapio Junnosta (1940–2006) ja Leena Luostarisesta (s. 1949) –, eikä elämään ole mahtunut paljoa muuta. Paitsi vielä yksi nuorempi taiteilija, jonka näyttelyjulkaisuun teen myös tekstiä: Iissä asuva Petri Yrjölä (s. 1972). On tullut käytyä siis työhuoneillakin:

 Junnon maailmaa.

 Luostarisen maailmaa.

Yrjölän maailmaa.

***

Vaan on tämä uskonnotontakin vaivaava protestanttisen etiikan henki vahva. Minua on kaikki päivät vaivannut se, että en ole raportoinut edes niistä vähistä näyttelyistä, joissa olen ehtinyt käydä. Niinpä palaan vielä elokuun alkuun, jolloin paniikkini alkoi. Eikä taiteella voi kai viimeistä käyttöpäivää olla, vaikka näyttelyt tulisivat ja menisivät. Joitain dokumentteja aina jää, kuten Estomania-näyttelyn (3.–19.8.) fb-sivut. Tämä virolaisten ja suomalaisten nuorten taiteilijoiden minifestivaali levittäytyi kolmeen galleriaan (Myymälä2, Oksasenkatu 11 ja Galleri Bergman) ja pariin muuhun tapahtumapaikkaan. 

Kävin 4.8. ja 10.8. katsomassa kaikki kolme näyttelyä:

Myymälä2.

Galleri Bergman.

Oksasenkatu 11:ssä tunsin lapsellista riemua, kun Jussi Kivelle (s. 1959) lahjoittamani Narvan palokunnan urheiluviiri oli päässyt osaksi hänen installaatiotaan.

Näyttelyt olivat aika rosoisia ja epätasaisia ja osin tosi kökösti ripustettuja, vaan eipä tuo kauheasti haitannut. Tämä uudempi taiteilijavetoinen kulttuurivaihto ja taiteilijavetoinen galleriatoiminta tuntuvat olevan sitä merkittävintä kansainvälistä kulttuurityötä, mitä nykyaikana tehdään. Ja aina näistä kuvioista onnistuu löytämään jotain uutta ja kiinnostavaa, kuten vaikkapa kahden virolaisen taiteilijan – Triinu Jürves (s. ?) ja Villem Jahu (s. ?) – Noolegrupp, jonka interaktiivinen vodka-installaatio Seuraava aalto täytti Oksasenkadun yläkerran. Viinamereksihän tuota ystävyyden Suomenlahtea on joskus sanottukin:

PS. Vähän myöhemmin. Meinasi koko projektin lempityöni unohtua. Villu Plinkin (s. 1977) ja Silja Saarepuun (s. 1973) videoteos Kivi südamelt (2008) oli huikean hauska kulttuuriyhteistyövideo. Taiteilijat palauttivat jääkauden aikana Suomesta Viroon kulkeutuneen parisataakiloisen kiven takaisin lähtömaahan kaikennäköisin kommelluksin: