Maanantaina kävin suljettujen ovien läpi Galerie Anhavassa Anne Koskisen (s. 1969) näyttelyssä No Time for Lover (6.–30.9.). Eilisessä Kauppalehdessä ilmestyi sitten lyhyen lyhyt juttuni:
Takapihan taidetta
Monet taiteilijat ovat kopioineet toisten taiteilijoiden
teoksia. Jotkut jopa väärentävät taidetta. Jotkut taiteilijat miettivät
tarkkaan sitä, mitä aitous tai kopio mahtavat tarkoittaa. Anne Koskinen, joka
piirtää, maalaa ja veistää, kuuluu jälkimmäisiin. Aitouden miettiminen
tarkoittaa joskus kopioimista, ja niinpä Koskinen onkin esimerkiksi kopioinut
toisen taiteilijan tekemän maalauksen tarkaksi puuveistokseksi.
Jotkut taiteilijat teettävät teoksensa käsityöläisillä,
joillekin taiteilijoille, kuten Anne Koskiselle, on kiinalainen firma tarjonnut
palveluksiaan, jotta taiteilija voisi keskittyä hauskempaan elämään. Koskinen
kuitenkin tekee teoksensa itse: hakkaa kiveä, muovaa, väkertää puuta ja piirtää
häkellyttävän tarkkaa viivaa.
Jotkut taiteilijat tuntevat tai ainakin luulevat tuntevansa
itsensä, jotkut taiteilijat joutuvat miettimään sitäkin, että keitä he oikein
ovat ja mikä ylipäänsä on taiteilija – tai ihminen, jos niikseen tulee. Anne
Koskinen kuuluu viimemainittuihin.
Nyt Koskinen on jättänyt alkuperäisen ja kopion ongelman
taakseen ja ryhtynyt työskentelemään omasta päästään. Hän on myös pysytellyt
takapihallaan, ja niinpä osa hänen veistoksistaan koostuukin materiaalista,
jonka nimi on ”takapihan kivi”. Ja kuinka yhtä aikaa arkaainen ja jalon
monumentaalinen voikaan olla takapihan kiveen veistetty muotokuva. Olisikohan
Koskinen nyt ryhtynyt tutkimaan ylevän ja arkisen välistä jännitettä?
Black Ines from Udden. Ja siis takapihan kiveä.
***
PS. On tämä vähän rankkaa, kun on töitä päällä liikaa. Olen koko syyskuun aikana käynyt vain viidessä näyttelyssä, kun normaalisti saatan katsoa viikossa toistakymmentä näyttelyä. Ja minä saan sentään tehdä tätä kokopäivätoimekseni. Nyt on oikein huono omatunto, kun moni kiinnostava ja tärkeäkin näyttely jäi näkemättä.
Tästä tekstistä tulee mieleen väistämättä, että kirjoittajan tarkoitus on osoittaa, että on olemassa "vähän vähemmän oikeita taiteilijoita" ja sitten tämä "oikea taiteilija Anne Koskinen". Mitään muuta pointtia en jutusta onnistunut löytämään. Onko kritiikin tarkoitus olla -lähtökohtaisesti- sen osoittaminen, millainen taide on parempaa, kuin toinen ja millainen taiteilijuus todellisempaa, kuin toinen. Jos se "oikeakin" taide on lähinnä heppoisen valinnan seurausta? Kuvauksesi nimittäin antaa sellaisen kuvan, että taiteen tekeminen on helppoa, kunhan vain valitsee oikean tien tai tekotavan? Osittain tämä varmaan onkin totta, mutta miten osoittaa se objektiivisesti? Miten on taiteen monimuotoisuuden laita? Mä en nimittäin näe, että tämä juttu antaa mitään kovin objektiivista arviota minkään taiteen arvosta, vaan kertoo lähinnä kirjoittajan omista henkilökohtaisista mieltymyksistä - jos niistäkään. Tarkenna jos ehditim juttu ei nyt ihan auennut. Kiitos! Ja mukavaa syksyä kiireistä huolimatta :-) T. Satunnainen ohikulkija
VastaaPoista