Julkaistua 436: Taidemaalari Leena Luostarinen on kuollut

Eilen sain surullisen tehtävän. Minua pyydettiin kirjoittamaan mediaa varten tiedote Leena Luostarisen (1949–2013) toissapäiväisestä kuolemasta. Tällainen oli tuo lyhyt teksti, joka lyhyempänä ja pidempänä levisi tiedotusvälineissä eilen illalla:

Taidemaalari Leena Luostarinen on kuollut

Taidemaalari Leena Luostarinen kuoli 64-vuotiaana vakavaan sairauteen Helsingissä 28.7.2013. Hän oli syntynyt Porissa 15.5.1949. Lapsuuteensa ja nuoruutensa hän vietti kuitenkin Joutsenossa ja aloitti taiteellisen uransa Lappeenrannan Taiteenystävien Piirustuskoulussa.

Luostarinen nousi maineeseen 1970–80-lukujen vaihteessa Euroopan taidemaailmaa järisyttäneen uuden ekspressionistisen maalauksen myötä. Jo vuonna 1974 nuori taiteilija oli saanut arvostetun Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinnon.
1980-luvun alussa Luostarisen huumaavat kissapedot vakiinnuttivat hänen asemansa sekä suomalaisen maalaustaiteen huipulla että myös suuren yleisön sydämissä yhtenä kaikkien aikojen rakastetuimmista maalareistamme. Vuonna 1988 hänet valittiin Helsingin juhlaviikkojen vuoden taiteilijaksi – nuorimpana koskaan.
Luostarisen vaikutus useampiin myöhempiin taiteilijapolviin oli mittava – sekä rohkean esimerkin antajana että ihan konkreettisesti opettajana: hän toimi Kuvataideakatemiassa sekä lehtorina että maalaustaiteen professorina 1990-luvulla.
Luostarinen palkittiin Pro Finlandia –mitalilla vuonna 1995. Vuonna 2007 hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun I luokan komentajamerkki.
Suomen Taideyhdistyksen tuottama Luostarisen retrospektiivinen näyttely nähtiin Helsingin Taidehallissa ja Joensuun taidemuseossa aiemmin tänä vuonna. Syksyn 2013 se täyttää Etelä-Karjalan taidemuseon Lappeenrannassa ja muuttui näin muistonäyttelyksi taiteilijan varhaisvuosien kotiseudulla.  

***

Illalla oli varsin surullinen olo. Olen viettänyt Leenan kanssa todella intensiivisen vuoden hänen Tiikerinpiirtäjä-näyttelynsä myötä. Viime vuoden syyskuun alussa hain Leenan Joutsenosta – hänen lapsuutensa maisemista – ja aloitimme työn:

Työhön kuului muun muassa Leenan ison työhuoneen jokaisen nurkan läpikäyminen:

Tammikuussa pääsimme sitten ripustamaan Helsingin Taidehallia. Oli ilo työskennellä Taidehallin joustavien ja kekseliäiden työmestareiden ja ripustajien kanssa. Ja ilman oikeassa kulmassa teoslaatikoita avaavia Pirkko Tuukkasta ja Päivi Karttusta – todellisuudessa näyttelyn kaksi kuraattoria minun lisäkseni – ei koko hommasta olisi tullut mitään:

Kaikki sujui lopulta niin kuin piti, ja avajaisissa taiteilijakin uskalsi jo olla tyytyväinen:

Vaikka olenkin surullinen, olen myös todella iloinen siitä, että Leena ehti itsekin nähdä sen, miten suomalainen taideyleisö häntä on rakastanut ja rakastaa edelleenkin. Tämän tulemme vielä onneksi kokemaan Etelä-Karjalan taidemuseossa (17.9.–8.12.) – Leenan lapsuuden ja nuoruuden maisemissa. Lappeenrannassa hän nimittäin aloitti taiteilijanuransa mennessään jo koulutyttönä Lappeenrannan Taiteenystävien Piirustukouluun vuonna 1964.

Lappeenrannan näyttelystä tulee taatusti samanlainen menestys kuin Helsingin Taidehallin ja Joensuun taidemuseon näyttelyistä. Joensuussa Leena sai mahtavan vastaanoton ja jäi museoväen kanssa jatkoille, kun minä kömmin väsyneenä hotellihuoneeseen. Aamulla jouduin vielä lähtemään kukonlaulun aikaan kohti Mänttää, joten en voinut jäädä nauttimaan aamiaista Leenan kanssa ja summaamaan edellisen päivän tapahtumia. Viestin hän oli kuitenkin yöllä jättänyt huurteisen autoni tuulilasiin:

Hello Leena, jään kaipaamaan sinua.