tiistai 10. heinäkuuta 2012

Näyttelykuvia 721 & 722 & 723 & Virossa 76: Vähän musiikkiakin

Olen seikkailut pitkin Itä-Virumaata ja vähän Tallinnassakin. Kuvataide-elämä on jäänyt taka-alalle. Musiikkia olen kuitenkin kuunnellut livenä. 
Viime viikon keskivikkona kävin kuuntelemassa peräti suomalaista keikkaa. J. Karjalainen ja Veli-Matti Järvenpää esiintyivät Toompeanmäellä Luscher & Matiesen -ravintolassa (Kohtu 12):


Hyvää polkabillyä kundit soittivat, ja yleisö tykkäsi. Tästä linkistä biisi Jumalan karitsa.
Lauantaina oli sitten Itä-Virumaan vuoro, ja tarjolla oli huikea musiikkiesitys. Tudulinnan Rannapungerjassa, Peipsijärven rannalla – siis vähän niin kuin ei-missään – järjestettiin kolmannen kerran vanhan majakan luona Tuletorni Kontsert. Lauantaina esiintyi ensin Siiri Sisask, jota pidän tällä hetkellä ehkä Viron hienoimpana artistina:


Loistava keikka. Kuunnelkaa vaikka tästä linkistä uudelta levyltä biisi Ma ei ütle midagi muud.
Sitten oli vuorossa yleisön suursuosikki, omituista etnometallia soittava vähän junttimainen Metsatöll. Mutta kiinnostava sekin oli, vaikka en minä omassa levyvalikoimassa näitä heppuja välttämättä pitäisikään:


Tästä linkistä kundien uudelta levyltä biisi Kivine maa.

***

Ja kun ei ihan oikeaa taidetta ole tarjolla, tulee katsottua sitä vähän marginaalisempaa, joka on kuitenkin omalla tavallaan aina kiinnostavaa. Viime torstaina vierailin Kohtla-Järvessä, itävirolaisessa teollisuuskaupungissa. Kaupungintalolla oli paikallisen suuruuden, Aavo Kressin (s. ?) näyttely, jossa oli sekä maisemia että kulttuurimaisemia. Tässä Ahtmen kymnaasin muotokuva:


***

Ja kirjastossa oli paikallisen taidekoulun (Ahtme Kunstide Kool) oppilaan Niina Kozõrevan (s. ?) näyttely (heinä–elokuu):


Tällaisia näyttelyitä kannattaa aina katsoa ja miettiä sitä, mistä ihmisten kuvallinen ajattelu koostuu ja minkälaiset konventiot siihen vaikuttavat. 

***

Ja sitten pitää toki katsoa sitä ns. oikeaa taidetta. Viime sunnuntaina kävin Tallinnan Taidehallin galleriassa (Kunstihoone galerii) katsomassa Veiko Klemmerin (s. 1985) näyttelyä Süsteem (5.–22.7.). Lehdistötiedotteessa Klemmer on ylen poliittinen ja kriittinen nykyistä virolaista systeemiä kohtaan, mutta en minä sitä oikein maalauksista nähnyt. Mielenkiintoisia kokeiluita kuitenkin. Tässä esimerkiksi maalauksen ja videoprojisoinnin yhdistelmä Sanojen talo (2012):


Alla olevan kaltaisia "öljymaalauksia" olen nähnyt kyllä jo useampiakin vuosien mittaan (siinä on siis moottoriöljyä):


Kiinnostava nuori maalari kuitenkin.

***

Ja ehdin minä jo rakastuakin. Tällaiseen Nadja Gerasimovaan (1926–1944) tutustuin aiemmin tänään päivällä Sinimäen hautausmaan Suuren isänmaallisen sodan sankarihaudalla:


Ehkä vien sinne kukkia ensi viikolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti