Eilen kävin ennen tämänpäiväistä Itä-Viroon lähtöä Tallinnan Linnagaleriissa, jossa oli Sandra Jõgevan (s. 1976) näyttely Kogudud territooriumsõjad (12.7.–5.8.).
Tuli vähän nostalginen olo, koska esillä oli Jõgevan viime vuonna Mäntässä ollut teos Äidin opetukset, jonka valmistumista sain todistaa viime kesänä monena päivänä Pekilon takapihalla, jossa sokeroitiin isoa styroksiveistosta. Nyt se oli jo vähän kärsinyt, mikä toi sille itse asiassa hienoa patinoinnin tuntua:
Graniittilaatassa on äidin – maineikas virolainen taiteilija Malle Leis (s. 1940) – opetuksia tyttärelleen siitä, miten taidemaailmassa voi menestyä, vaikka olisikin nainen. Erilainen huoraaminen on tietysti yksi reaalivaihtoehto. Viron 'lits' on suomeksi huora:
Takahuoneessa oli videoina useita perfomanssitallenteita. Viime vuosina Jõgeva on tehnyt ironisia ja itseironisia stand up -tragedioita, joista katsoja ei aina tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Hyvä näyttely. Jõgeva on kiinnostavalla tavalla intensiivinen, suorastaan maaninen hahmo – jopa ehkä vähän pelottavakin. Mutta ehkä menestyvän naistaiteilijan tulee nykytaiteen kentällä olla sellainenkin. Ehkä hänen koko roolinsa on ironian kyllästämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti