Rästien purku jatkuu. Meinasi aivan unohtua yksi näkemäni näyttely: Suomen valokuvataiteen museon Polaroid (18.8.–2.12.). Avajaisia vietettiin lauantaina 18.8.:
Mukana oli näyttelyn Polaroid-kuvaajista muiden muassa Antti Nylén (s. 1973), jonka blogista – joka on kylläkin nyt tauolla – kannattaa lukea juttuja hänen Polaroid- ja muista valokuvakokeiluistaan:
Pidin avajaisissa myös puheen, jonka sisällöstä en muista mitään. Puheen jälkeen sain Antilta lahjaksi pikakuvan itsestäni puhumassa, ja sopivasti juuri tuo kuva näytti, mitä voi tapahtua pikakuvan kanssa. Jostain syystä siihen tuli kehitysvika, ja lopputulos on tässä:
Sattuipa niin, että eräs ystäväni lillui veneellään Kaapelitehtaan takana ja tarjosi kyydin vesiteitse suoraan ravintola Salven eteen:
Alkoi ilmeisesti posttraumaattinen stressihäiriö, jonka oireita Wikipediassa kuvataan muun muassa näin: "Seuraavaan luokkaan kuuluu välttämiskäyttäytyminen: henkilö välttää traumasta muistuttavia esineitä, paikkoja ja ihmisiä, saattaa eristäytyä ja kokea emotionaalista turtumusta." On se kummallista: näyttelyn rakentaminen sujui hienosti, avajaisissa oli hyvä tunnelma, mutta suuri innostus hävisi sen siliän tien. Tulipahan vain oltua mukana tekemässä tällaistakin näyttelyä. Yritän kuitenkin vielä pakottaa itseni katsomaan ko. näyttelyä kunnolla. Nuoruuteni idoli Dave Lindholm: "Silitän sitä, mitä pelkään niin, / siitä ne lähtee sielulukot pois."
Yksi ystävä oli mukana Polaroid-näyttelyssä. Sanoi porukkaa hyväksi läpileikkaukseksi suomalaisuudesta. Mutta hankkiutuminen Hesan meteliin yhden näyttelyn vuoksi ei ehkä ole mielekästä.
VastaaPoista