Nyt lähden vähäksi aikaa Tallinnaan lepäämään ja karkuun joulua.
Henkistä juoksua?
Mika Taanila: Kuuden päivän juoksu (2013)
yksikanavainen projisoitu installaatio, kesto 14,25
yksikanavainen projisoitu installaatio, kesto 14,25
Teos esillä:
1.11.2013.–2.3.2014
Nykytaiteen museo Kiasma (Mannerheiminaukio 2, Helsinki)
Mika Taanila (s. 1965) tuli uransa
alussa tunnetuksi rockvideoiden ohjaajana. Sittemmin hänen työskentelynsä on
ulottunut moneen suuntaan, menneisyyteen ja nykyisyyteen.
Taanila
on usein työskennellyt löytömateriaalin kanssa, mutta viime vuosina hän on
tehnyt myös dokumentaarista työtä kuvaten tätä aikaa juuri nyt, mutta toisaalta
sen liikettä johonkin suuntaan.
Tuorein
filmiteos, Kuuden päivän juoksu,
kuvaa suomalaista ultrajuoksijaa, Asprihanal Pekka Aaltoa
harrastuksensa – vai pitäisikö sanoa: elämäntehtävänsä? – äärellä. Aalto on
nimittäin jättänyt tietokonemekaanikon päivätyönsä ja keskittynyt
ultrajuoksuun. Liksaa hän tekee lehdenjakajana.
New Yorkissa kuvatussa filmissä
kilpailijat juoksevat mailin pituista rataa yötä päivää, mahdollisimman pitkän
matkan kuuden vuorokauden aikana. Seitsemäntenä levätään, kuin Jumala
konsanaan.
Ja henkisistä asioista tässäkin taitaa olla kyse; Aalto on nimittäin Sri Chinmoy Marathon Teamin jäsen. Intialaisen rauhanfilosofi Sri Chinmoyn (1931–2007) viesti oli yksinkertainen: maailmanlaajuinen rauha alkaa henkilökohtaisesta rauhasta, rauhasta ihmisen sydämessä.
En osaa samastua kuuden vuorokauden juoksemiseen, mutta voin kuvitella, että mailin pituisen radan yhtämittainen kiertäminen muuttuu varsin meditatiiviseksi. Särkyyn ja väsymykseen tottuu, sen verran tiedän. Kun tietty kynnys on ylitetty, alkaa ihminen olla itsensä – ja ympäröivän maailman – kanssa aivan uudella tavalla.
Taanilan teoksen lähtökohtana on kuulemma ajatusleikki ultrajuoksijoista tulevaisuuden tiennäyttäjinä, jotka haluavat puhdistaa itsensä stressaavan uraputken kuonasta ja teknologisesta elämäntavasta. Tähän varmaan viittaa filmimateriaaliin sekoitettu nopea kuvasto eläimistä ja lentokoneista. Ja epäilemättä myös Circle-yhtyeen kokeellinen rock, joka muodostaa teoksen äänimaailman, väliin hypnoottisena toistona ja väliin kovempana räimeenä. Filmiä katsoessa tulee jopa vähän hauskalla tavalla mieleen Taanilan menneisyys musiikkivideoiden maailmassa.
Vaikka en nivelrikkoisena juokse enää edes lähtevään ratikkaan, saan lohtua Sri Chinmoyn runosta, jota Taanilakin lainaa. Sri Chinmoy puhuu ”ulkoisen juoksemisen” lisäksi ”sisäisestä juoksemisesta”.
Minäkin näen toisinaan edes unta juoksemisesta, eikä siinä irtoa edes kynnet niin kuin Aallolla. Uni tuli mieleeni sen takia, että Taanilan teokset ovat oudossa poeettisuudessaan unen kaltaisia – niin tämäkin kaikesta tosipohjaisuudestaan huolimatta.
Linkit:
Mika Taanila Wikipediassa
Mika Taanila AV-arkin sivuilla
Sri Chinmoy Marathon Teamin kotisivut
Ja henkisistä asioista tässäkin taitaa olla kyse; Aalto on nimittäin Sri Chinmoy Marathon Teamin jäsen. Intialaisen rauhanfilosofi Sri Chinmoyn (1931–2007) viesti oli yksinkertainen: maailmanlaajuinen rauha alkaa henkilökohtaisesta rauhasta, rauhasta ihmisen sydämessä.
En osaa samastua kuuden vuorokauden juoksemiseen, mutta voin kuvitella, että mailin pituisen radan yhtämittainen kiertäminen muuttuu varsin meditatiiviseksi. Särkyyn ja väsymykseen tottuu, sen verran tiedän. Kun tietty kynnys on ylitetty, alkaa ihminen olla itsensä – ja ympäröivän maailman – kanssa aivan uudella tavalla.
Taanilan teoksen lähtökohtana on kuulemma ajatusleikki ultrajuoksijoista tulevaisuuden tiennäyttäjinä, jotka haluavat puhdistaa itsensä stressaavan uraputken kuonasta ja teknologisesta elämäntavasta. Tähän varmaan viittaa filmimateriaaliin sekoitettu nopea kuvasto eläimistä ja lentokoneista. Ja epäilemättä myös Circle-yhtyeen kokeellinen rock, joka muodostaa teoksen äänimaailman, väliin hypnoottisena toistona ja väliin kovempana räimeenä. Filmiä katsoessa tulee jopa vähän hauskalla tavalla mieleen Taanilan menneisyys musiikkivideoiden maailmassa.
Vaikka en nivelrikkoisena juokse enää edes lähtevään ratikkaan, saan lohtua Sri Chinmoyn runosta, jota Taanilakin lainaa. Sri Chinmoy puhuu ”ulkoisen juoksemisen” lisäksi ”sisäisestä juoksemisesta”.
Minäkin näen toisinaan edes unta juoksemisesta, eikä siinä irtoa edes kynnet niin kuin Aallolla. Uni tuli mieleeni sen takia, että Taanilan teokset ovat oudossa poeettisuudessaan unen kaltaisia – niin tämäkin kaikesta tosipohjaisuudestaan huolimatta.
Linkit:
Mika Taanila Wikipediassa
Mika Taanila AV-arkin sivuilla
Sri Chinmoy Marathon Teamin kotisivut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti