Juryn puheenjohtajana oli toiminut Kuvataideakatemian kuvanveiston professori Villu Jaanisoo (s. 1963) ja jäseninä kaksi nuorta: Merja Isokoski (s. ?) Turun ammattikorkeakoulusta ja Matti Vainio (s. 1978) Aalto-yliopistosta – hänkin muuten alun perin Turun opiskelijoita.
Suurin osa pressissä tapaamistani taidetuttavista piti näyttelyä liian runsaana ja levottomana ja myöhemmin eräs kylillä tapaamani taidehistorioitsija tuhahti: "Siinähän askartelevat." Oli joku vähän innostunutkin, ja eräs eläkkeellä oleva museonjohtaja piti näyttelyä "pitkästä aikaa raikkaana".
Villu Jaanisoo puhumassa, edessä Jasmin Anoschkinin (s. 1980) veistoksia ja taustalla Olli Piipon (s. 1980) maalauksia.
Minä lakkasin pikaisesti miettimästä kokonaisvaikutelmaa ja todellisuudessa pelkästään nautin niistä teoksista, jotka siihen aihetta antoivat. Hieman liikaa hulluttelua minun makuuni. Olisin kaivannut ehkä vähän enemmän rosoista kantaaottavuutta, mutta ehkä taidemaailma nyt sitten vain on tällainen juuri nyt. Turha minun on kai urputtaa.
Maecenas Kilta antoi palkintonsa Pia Sirénille (s. 1982), jonka tee-se-itse-maisema Huippu (2012) koostui A-tikkaista, pressusta ja rakennusmuovista:
Minä puolestani annnoin oman mielikuvituspalkintoni Reija Meriläiselle (s. 1987) teoksesta Attempt n:o 2 (2013), jossa taiteilija luki Raamattua ja joi ehtoollisviiniä kunnon humalaan asti – ja nautin kerrankin kolmetuntisesta videteoksesta, koska teoksessa oli nappula, jonka avulla saattoi hyppiä eteenpäin kuin YouTubessa konsanaan:
Kaikkineen jäi aika hyvä maku. Sitä paitsi tämän instituution tärkeyttä nuorille taiteilijoille on syytä korostaa. Me tarvitsemme tämän näyttelyinstituution, joka jo kerran yritettiin lopettaa. Nykyään se järjestetään joka toinen vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti