Illan suussa Laulasmaalla piipahti myös Jaan Toomik (s. 1961), jolle Jüri valmisti pikaisesti muistomerkkipienoismallijalustan. Molemmat nimittäin osallistuvat Kadriorgiin sijoitettavan Jaan Poskan muistomerkin kilpailuun. Kohteliaana miehenä Jaan ei halunnut nähdä Jürin kilpailuehdotusta (deadline oli eilen). Onnea molemmille!
Sunnuntaina lähdimme pienelle etelänmatkalle. Suuntasimme pikkuiseen Kukun kylään, joka sijaitsee Raplan maalaiskunnassa lähellä Hagudin pikkukauppalaa (alevik). Siellä asustelee pitkään Virossa työskennellyt brittitaustainen kuvataiteilija Paul Rodgers (s. 1953) ja hänen vaimonsa Anne Daniela Rodgers (s. 1975), taiteilija hänkin:
Nuorin Rodgersien kolmesta lapsesta, Isabella, mansikoiden kimpussa.
Paul ja Jüri puutarhassa.
Rodgersien talo ja piha ovat aivan fantastisia. On aika häkellyttävää nähdä keskellä maaseutua ammattiarkkitehdin piirtämä vanha maatilarakennus:
Talon on suunnitellut yksi Viron ensimmäisistä ammattimaisista arkkitehdeista, Karl Burman (1882–1965), ja se on 1940-luvulta. Burman on tunnettu myös kuvataiteilijana, varsinkin taitavana akvarellistina. Minulle kokemus oli siksikin hauska, että olen aikoinani monena vuotena vuokrannut Tallinnasta asuntoa, jonka rakennuksen on piirtänyt juuri Burman.
Mutta pihallahan me istuimme ja puhuimme muun muassa taiteesta ja katselimme välillä Rodgersien saunaa, jota Jürikin on ollut rakentamassa:
Joskus sitä tulee ajatelleeksi tätä omaa urbaania elämäänsä pienoisella kateudella toisenlaista maailmaa kohtaan. Ja samalla mietin Jürin vierusnaapurissa Laulasmaalla tyhjillään nököttävää erikoista Heimat-tyylistä taloa, joka olisi myynnissä:
Vaan millä minä tuon romahtaneen kuistinkaan osaisin korjata?
***
Kukun kylästä lähdimme Sakun kunnan Kurtnan kylään, jossa sijaitsee entinen Kurtnan siipikarjankasvatuksen koeasema, nykyinen lomakeskus. Valve Pormeisterin (1922–2002) suunnittelema rakennus on onneksi suojelukohde, joten tämä neukkuajan julksien maatalousarkkitehtuurin yksi merkittävimmistä kohteista tulee toivottavasti säilymään arvonsa mukaisella tavalla:
Pormeisterin huippurakennus on suunniteltu 1965, ja se valmistui vuonna 1966. Neukkuajan virolainen arkkitehtuuri ei – edes kolhoosiarkkitehttuuri – siis ole ihan yksinkertainen asia. Pohjoismaiset vaikutteet ja orgaaninen arkkitehtuuri olivat Virossakin tuttuja, ja myös sallittuja. Retkeillessä voi tehdä monenlaisia yllättäviä löytöjä.
Alkuperäisestä sisutuksesta on jäljellä vain aulan tuolit ja aulan ja juhlasalin lamput
Näkymä takapihalle ja joelle. Vasemmalla vanha tuoli. Sisustusarkkitehtuurista vastasivat virolaiset legendat Väino Tamm (1930–1986) ja Vello Asi (s. 1927).
Talossa olleet julkiset taideteoksetkin ovat säilyneet. Tosin kuvanveistäjä Riho Kuldin (s. 1936) metalliveistos lojuu tällä hetkellä väärässä paikassa salin nurkassa:
Jüri innostui konttaamaan paikalla olleen 1,2-vuotiaan Pilleriinin kanssa. Taustalla Kuldin veistos.
Tässä teos alkuperäisessä paikassaan:
Ja kyllä tämän Anu Rank-Soansin (s. 1941) seinäteoksen edestä voisi nuo rumat tuolit ottaa pois:
Ja kyllä tämän Anu Rank-Soansin (s. 1941) seinäteoksen edestä voisi nuo rumat tuolit ottaa pois:
Ainakin vähän tekemistä siis riittää, jotta talo saataisiin edes lähelle vanhaa loistoaan.
Vaan olipa kiinnostava ja monipuolinen matka.
Ja mitä toin tuliaisiksi? Yhtä suurinta virolaisista herkuistani, Keilan torilta ison nipun karhunlaukkaa (karulauk):
No, toimme me Paulilta Leo Lapinille (s. 1947) tuliaisiksi myös kaksi viiriäisenmunaa (vutimunad), joita Paul tarjosi meille. Mutta koska Leoa ei näkynyt, päätimme Jürin kanssa syödä Lapinin munat jäähyväisoluen kanssa pubissa. Tarjoilija oli vihainen nähdessään munankuoret pöydällä ja kysyi: "Why did you do it?" Ja minä vastasin: "Because we were hungry."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti