Perjantaina kävin Laterna Magicassa katsomassa Alvar Kolasen (1921–2007) valokuvanäyttelyä Tähdet tuikkivat (15.10.–13.11). Eikä syytä huoleen, jos et tiennyt, kuka on Alvar Kolanen. En tiennyt minäkään ennen perjantaita, vaikka olenkin vuosien mittaan nähnyt satoja hänen ottamiaan valokuvia – tietämättäni.
Kolanen oli mainos- ja muotikuvaaja, joka teki töitä Scandialle ja sittemmin Finnlevylle ja kuvasi kaikki aikansa – 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin – tähdet, joista osalle hän toimi suoranaisena luottokuvaajana. 35 000 säilyneen kuvan joukosta on näyttelyyn poimittu – tai siis hänen kolmen lapsen perikuntansa on poiminut – hieno valikoima, jossa on yhtälailla PR-kuvausta kuin keikoiltakin taltioitua materiaalia sekä esimerkiksi studioiden äänityslaitteita ja -miehiä. Tällaisen vähänkin vanhemman (53 v.) katsojan yli tulvahtava nostalgia poistaa sisällä asuvan pienen kriitikon nopeasti, sillä sitä vain huokailee huikean zeitgeist-materiaalin edessä miettimättä sitä, kuinka hyvä valokuvaaja Kolanen mahdollisesti oli:
Ah, ihana Carola! Ja tätä kirjoittaessani kuuntelen juuri parhaillaan Carolan biisiä Rakkauden jälkeen (1968).
Sitten takaisin ruotuun. Kyllä Kolanen oli hyvä valokuvaaja. Yksi syy oli ilmeisesti hänen rento kansanomaisuutensa, jonka avulla kemiat toimivat jos olivat toimiakseen. Joidenkin kuvattavien, kuten varsin fotogeneettisen Vieno Kekkosen kanssa, syntyi aivan erityinen suhde:
***
Jari Kolanen, Risto Kolanen & Hannele Tilles (toim.): Tähdet tuikkivat Olavi Virrasta Irwiniin. Alvar Kolasen valokuvia. Elastic House 2010.
Kolasen kuvista on siis julkaistu myös omakustannekirja (Elastic House on Jari "Dile" Kolasen firma). Kuvat on skannattu ja säädetty viimeisen päälle hienosti, joten kirja tekee kunniaa sille aarreaitalle, jonka Kolasen kuvat muodostavat. Lyhyet esittelytekstit ovat informatiivisia ja asiallisia – kirjoittajien nimet olisi tosin voitu mainita. Mutta kaikineen tämä on hieno lisä suomalaiseen valokuvakirjastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti