Kävin eilen aika monessa näyttelyssä, mutta aloitetaan purkaminen illan kohokohdasta. Piakkoin 70 vuotta täyttävä Jorma Hautala (s. 1941) avasi näyttelynsä (13.1.–6.2.) Galerie Anhavassa. Näyttelyn yhteydessä ilmestyi myös luettelo, johon sain tilaisuuden tutustua jo etukäteen:
Luettelossa on arkkitehti Juhani Pallasmaan oivaltava johdantoteksti, joka avaa selkeästi mutta kiinnostavasti Hautalan metodeja ja myös joitain yksittäisten kuvien syntyhistorioita. Shakkivertausta käyttäessään hän toteaa hauskasti: "Hautalan pelivälineiden joukossa on aina shakkipelin hevonen, joka tekee odottamattoman liikkeen ja tuo siten kuvalliseen tapahtumaan jännitteen ja ennakoimattomuuden tunteen".
Ja juuri näin se on. Hautala ei myöskään koskaan rakenna näyttelyä tuotteistaen ja monistaen jotain tiettyä abstraktia teemaa vaan rakentaa aina myös arkkitehtonisen jäntevän kokonaisuuden, joka pitää koko tilassa yllä tiettyä virettä. Näin oli taas. On itse asiassa aika huikeaa seurata seitsemänkymppistä taiteilijaa, jonka jokainen näyttely tuntuu olevan se paras. Oli myös hauska nähdä galleria aivan tupaten täytenä:
Jorma Hautala avajaisyleisön seassa.
Avajaisten jatkot pidettiin Salvessa, jossa aloin istua Jorman kanssa samassa kantapöydässä vuonna 1998. Pidin pienen puheen, jossa muun muassa korostin sitä kuinka jatkuvan innostunut ja utelias taiteilija voi opettaa kanssakulkijoitaan havainnoimaan ympäristöään ja näkemään hyvinkin outoja asioita.
Sitten oli pienen huumorihetken aika. Olen tehnyt aina silloin tällöin tilapäälyriikkaa. Nyt olin sanoittanut uusiksi Roberta Flackin (ja sittemmin Päivi Paunun) tunnetuksi tekemän biisin Killing Me Softly, jonka Kulttuurikotkat (vaihtelevassa kokoonpanossa tällä kertaa Sirpa Viljanen ja Mervi Lehmusoksa) antaumuksella esittivät:
Valöörin suhteen on tarpeen
(Charles Fox – Otso Kantokorpi)
Valöörin suhteen on tarpeen
vierekkäin nähdä ne näin.
Valöörin suhteen on tarpeen
tummuutta lisää
ja rosaa sekoittaa pintaan,
ja rosaa – koskettaa rintaan –
rakastin.
Sä pystyit tilaa luomaan
ja sävyn antamaan.
Sä pystyit pintaan tuomaan,
mä uskoin figuuriin.
Nyt eron vasta huomaan:
Sä maalaat syvempää.
Valöörin suhteen…
Sä värit tahdoit näyttää
ja niitä sekoittaa.
Nyt pinnat rosa täyttää,
sinisestä unelmoit.
Voi keltaistakin käyttää
ja sitten jättää noin.
Valöörin suhteen…
Et voi kai kunnioittaa
sä kuvaa milloinkaan.
Et ees nyt jaksa koittaa
ja piirtää näköistä.
Näin konstruktio voittaa,
niin tahdoit varmaan sen.
Valöörin suhteen…
Valöörin suhteen…
La la la la la laa laa…
Valöörin suhteen…
Ja sitten oli vielä Hautalan shakkihevossiirron vuoro. Hän oli tilannut yllätysesiintyjäksi Marjo Leinosen, joka esitti muun muassa iki-ihanan version Tamara Lundin aikoinaan esittämästä Sinun omasi -biisistä:
Ilta oli siis likipitäen täydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti