Tauko

Joskus kriitikonkin elämä voi olla vähän liian raskasta – vaikka se koostuisikin vain taidenäyttelyissä haahuilemisesta ja satunnaisesta kirjoittamisesta. Viime aikoina on ollut liikaa töitä, ankaria deadlineja ja niiden kanssa temppuilemista sekä aivan liian väsynyt olo. Väliin tuntuu siltä kuin olisin juuri kuin tänään näkemäni auto:

Blogin kirjoittaminen on useimmiten ollut miltei kuin terapiaa, mutta nyt siitäkin on tullut kirjoittamattomuuden kautta syyllisyyttä tuottava velvollisuus. Päätinkin siis pitää pienen tauon. Voi olla, että se kestää vain ensi viikkoon, mutta en osaa luvata mitään. Palaan heti asiaan, kun hyvältä tuntuu.