Porukkaa riitti, tunnelma oli hyvä ja yleisökin osasi kysellä, joten saimme me melkein pari tuntia kulumaan:
Luostarisen näyttelykierros päättyy Lappeenrantaan, mikä on oikeastaan aika kaunis kaari, sillä juuri Lappeenrannan taiteenystävien piirustuskoulussa hän aloitti taiteilijanuransa. Tätäkin oli hauska korostaa.
Lappeenrannassa näyttelyllä oli vähän eri koostumus kuin Helsingin Taidehallissa ja Joensuun taidemuseossa, ja mukaan oli lisätty myös muutama duuni museon omista kokoelmista, kuten tämä:
Nefertitin sormukset, 1998.
Kaunis oli näyttely. Tuli kuitenkin vähän haikea olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti