Virossa 107 & Luettua 125: Sosialististen mainosten absurdi maailma

Palaan vielä viime lauantaihin. Olin päättänyt hemmotella itseäni Docpointin (28.1.–2.2.) leffoilla oikein kunnolla, mutta enhän minä lopulta ehtinyt katsomaan kuin kaksi – onneksi molemmat vaikuttavia kokemuksia. Lauantaina oli ensi-illassa Hardi Volmerin (s. 1957) ja Kiur Aarman (s. 1975) Goldspinners (Kullaketrajad, 2013). Kyse oli neukkuviron mainosfilmitoimistosta Eesti Reklaamfilm ja sen legendaarisesta johtajasta Peedu Ojamaasta (s. 1933). 
Filmi oli sekä Ojamaan elämäntarina että hieno kooste tuon absurdin maailman tuottamista mainosfilmeistä – väliin mainostettiin asioita, joita ei ollut olemassakaan. Dokumentti oli sanan voimakkaimmassa mielessä tragikoominen.

Filmi oli koostettu siis melkein pelkästään vanhoista mainoksista, joita oli kaikkineen viitisenkymmentä. Osa oli minulle entisestään tuttua materiaalia, sillä YouTubesta tuttu Harry Egipt (s. 1950) oli yksi ERF:n tekijöistä – katsokaa tästä linkistä legendaarinen kanajauhelihamainos.
Sen verran asia jäi vaivaamaan, että kaivoin hyllystäni ikivanhan kirjan, Mauno Rintakosken (1921–2004) Mainonta sosialistissa maissa (Tammi 1975):

Onneksi on tullut säilöttyä tällaisia kummajaisia. Luinkin kirjan sitten kokonaan ja huomasin, etteivät asiat ihan niin yksinkertaisia olleet kuin Volmer ja Aarma antavat ymmärtää. Tragikomedian takaa löytyi myös kiinnostavia ja pohdintaa aiheuttavia asioita mainosmaailman luonteesta.

***

Erityisen hauska kokemus oli myös siksi, että Volmer on minulle tuttu Viron populaarimusiikkikuvioista. Hän on legendaariden punkbändi Singer Vingerin laulusolisti. Muistelin tietenkin lämmöllä elämäni ensimmäistä DJ-keikkaa, jossa olin samalla lavalla Singer Vingerin kanssa. Tästä linkistä sen – ja myös leffan teeman – kunniaksi bändin biisi Massikommunikaation.