Hyvää vappua: Taide on vasara!

Maailman muuttuessa koko ajan paskemmaksi pitää vanhankin kai taas alkaa havahtua. Jotain tälle ahneelle kapitalismille pitää voida tehdä.
Niinpä vietinkin voimauttavan vappuaaton Kulttuuritalolla Agit Propin konsertissa. Tuli muutaman kerran oikein tippa silmään – varsinkin Aira Sinervon ja Henrik Otto Donnerin Rajassa, josta tässä pieni klippi:

Olivatpa vanhat starat tikissä! Varsinkin Monna Kamun ja Sinikka Sokan väristyttävä yhteislaulu, joka on vuosien saatossa jalostunut ja kypsynyt tosi hienoksi – ja kyllä äijätkin, Pekka Aarnio ja Martti Launis, pysyivät tosi hyvin mukana. Eero Ojasen kuusihenkinen bändi oli sekin vauhdissa, ja se emotionaalinen voima, jota he suvereenisti hallitsivat, toimi nostokohdissa tosi nostattavasti – mutta olihan mukana sellaisia sankareita kuin esimerkiksi Häkä Virtanen ja Antero Jakoila. Kun totesin yllä jotain voimauttavasta, olin siis tosissani.
Yleisö ei tahtonut päästää porukkaa pois lavalta, enkä minäkään olisi halunnut jäädä ilman Ukraina-kokemusta – varsinkin kun se edellinen oli hieman ambivalentti. Elvi Sinervon ja Kaj Chydeniuksen Natalia oli se toinen tipat silmissä -biisi, yksi hienoimmista poliittisista lauluista koskaan:

Peter von Bagh sanoi konsertin aluksi, että tässä ei ole kyse nostalgiasta vaan tulevaisuudesta: sosialismista.

***

Ja kun alkuun päästiin, niin...
Tänään lähdin Aleksis Kiven muistopatsaalle ollakseni vappuna Kiilan lipun alla:

Kuvataiteilija Mikael Kinanen (s. 1989), Kiilan nykyinen sihteeri, ja Tapio Tapiovaaran (1908–1982) tekemä vähän hassunkurinen Kiilan lippu, joka asui aikoinaan vuosia autotallissani. Mutta jatkuvuutta siis on.

Vaikka lippumme olikin vähän hassunkurinen, poliisit ajattelivat toisin. Meitä ei nimittäin meinattu päästää lainkaan matkaan, koska lippumme tangossa oli terävä metallikärki – juridiikassa tällaista asetta kutsutaan "hengenvaaralliseksi astaloksi". Näin vaarallinen Kiila ei tälle yhteiskunnalle ole ollut vuosiin. Piti oikein neuvotella:

Se lukutaitoinen tavaamassa: Koo-ii-ii-kii-äl-aa-la-kiila. Puheenjohtaja, kuvataiteilija JP Kaljonen (s. 1976) ja johtokunnan jäsen sekä entinen puheenjohtaja, kirjailija ja toimittaja Ville Ropponen (s. 1977) yrittivät avittaa parhaansa mukaan. 

Poliisit varmaankin tajusivat, ettemme me kuitenkaan oikein vaarallisilta näyttäneet (vaikka minäkin olin täysmustissa mukaan lukien polkupyöräkypäräni), mutta sanoivat matkaan lähtemisen ehdoksi, että "noitten mustien joukkoon ette sitten mene". Heillä oli varmaan joku etiäinen, sillä kymmenen anarkistia otettiinkin kiinni, koska heillä oli "lipuiksi naamioituja lyömäaseita". 

Tässä tilanne, jolloin poliisit alkoivat saartaa vieressämme ollutta mustaa blokkia:

Oli itse asiassa aika yliampuva fiilis, kun tori oli täynnä poliiseja mellakkavarusteissaan – ja osa tietysti naamioiduilla hevosillaankin:

Itse marssi Hakaniemen torille sujui rauhallisesti ja tosi hyvässä fiiliksessä, koska takanamme tullut Vasemmistonuorten auto soittii hyvää reggaeta ja räppiä koko matkan:

Olihan taas voimauttava kokemus! Joukkovoima ja yhteys kanssaihmisiin tuntuivat oikeilta.

Odotan jo ensi vuotta. Viimeksi olen ollut vappuna lipun alla vuonna 2001, jolloin toimin vähän aikaa Kiilan puheenjohtajana. Meitä oli torilla silloin vain kaksi: minä lipun kanssa ja naiseni vastailmestyneen Petr Rehorin (s. 1949) ja minun toimittaman Kiilan albumin myynnissä (tästä linkistä muuten silloinen esipuheeni, jonka takana vieläkin seison – vähän surullisena, koska taas on mennyt yli kymmenen vuotta, eikä maailma ole yhtään lähempänä valmista). Yhtäkään albumia ei myyty. Nyt meitä oli sentään 14 aikusta ja kolme lasta. Ensi vuonna lisää!

Illalla lupaan miettiä Majakovskin ajatusta, jonka mukaan "taide ei ole peili, joka kuvastaa maailmaa vaan vasara, jolla sitä muokataan".

Hyvää vappua vielä kerran. 

PS. Vai hitto, oliko se sittenkin Brecht? Vaan taisi se sittenkin olla Trotski vuonna 1924. Ihan sama. Tärkeintä, että opimme perusasiat – opetti ne kuka hyvänsä.

Mitä itse et tiedä,
sitä et tiedä.

PPS. myöhemmin illalla. Tästä linkistä hyvä ja kattava raportti Vallankumouksen hedelmiä -blogista. Ja nyt vasta tajusin, ettei poliisin toiminta keskittynyt edes pelkästään anarkisteihin vaan myös Vasemmistonuoriin, joiden lipputankoja he katkoivat Viherniemenkadulla (siihen oli kuulemma "syynsä"). Itse asiassa näin sen tilanteen, kun tankoja otettiin autosta, mutta en kiinnittänyt siihen enempää huomiota enkä tajunnut, että niitä ryhdyttiin katkomaan. Kiilan porukka käveli Vasemmistonuorten auton edessä, eikä ainakaan marssin aikana ollut mitään häiriöitä. Ja aivan samoin: eivät anarkistitkaan provosoineet tilannetta Aleksis Kiven luona millään tavalla. Minä seisoin ihan vieressä ja näin.
Tämähän alkaa olla kuin vastenmielinen fasistinen poliisivaltio!
Aamulla koin tilanteen vähän absurdiksi tai koomiseksi (varsinkaan kun en nähnyt kiinnottojen alkua, koska olimme jo lähteneet marssille), mutta nyt alan olla tosi vihainen. Tästähän voisi revittää vaikka otsikon: POLIISI YRITTI HÄPÄISTÄ KIRJAILIJA- JA TAITEILIJARYHMÄ KIILAN PERINTEISEN LIPUN VAPPUMARSSILLA!

PPPS. aamulla. Tästä linkistä Vasemmistonuorten julkilausuma. Tästä linkistä Paavo Arhinmäen blogikirjoitus. Tästä linkistä kiinniotetun järjestymies Jaakko Tiikasalon raportti.