Eilen illalla juhlittiin Sairaala Ortonin johtavan ylilääkärin, professori Seppo Seitsalon eläkkeellesiirtymispippaloita. Hyvä ystäväni ja suuri taiteenharrastaja Seitsalo on kohta kymmenen vuotta täyttävän Galleria Ortonin primus motor. Ja tavallaan minun pomoni, sillä minä toimin nykyään gallerian kuraattorina.
En kuitenkaan voinut osallistua ihan täysin rinnoin kaikkeen humuun, sillä nykyajan musiikkimiehet juovat lähinnä vissyä. Siinä roolissa minäkin toimin ja niillä eväillä. Heitin nimittäin elämäni kolmannen keikan ammatimaisilla dj-kamoilla. Tai itse asiassa kaksi, sillä alkuillasta soittelin DJ olengon kanssa vanhaa iskelmää – olenko suomalaista ja minä virolaista nimellä Total Meloodia Show. Loppuillan soitin nimellä DJ Syvä Karhu silkkaa deep soulia.
Mentorini DJ olenko virittelee vehkeitä. Häneltä olen oppinut kaiken.
Ohjelmassa oli tietenkin kaikenlaisia puheita, mutta taidekuviotkin olivat mukana. Kuvanveistäjä Matti Peltokangas (s. 1952) esitteli suusanallisesti myöhemmin syksyllä paljastettavaa pronssiveistosta Seitsalosta – näin talon johtavien ylilääkärien muotokuvagalleria saa hieman uudenlaista jatkoa. Kultaisen kädenpuristuksen tarjosi performanssillaan Roi Vaara (s. 1953), jonka alla näkyvä käsi on 22 karaatin lehtikultaa – Seitsalon piti tosin kuoria se ensin kahdesta lahjapaketista, kipsistä ja siteistä:
Muusiikista vastasi myös illan yllätysvieraana Vesa-Matti Loiri. Ja sitten jo useammankin kerran taidekuvioissa esiintynyt Kulttuurikotkat (kumppanini Mervi Lehmusoksa ja Ortonin yhteyspäällikkö Sirpa Viljanen) esittivät Carolan iki-ihanan Rakkauden jälkeen, johon olin yhdessä heidän kanssaan laatinut uudet sanat nimellä Leikkauksen jälkeen. Taustalla soitti multitalentti Veikko Muikku:
Ja sitten itse juhlakalu Sirpa Viljasen – joka on se toinen gallerian sielu – kanssa tanssin pyörteissä. Taustalla soi Aretha Franklinin liveversio Eleanor Rigbystä:
Juhlat olivat juuri niin hauskat kuin piti ollakin, tai ehkä vähän hauskemmatkin – sillä varauksella, että minä katselin tapahtumia selvin päin.
En toivota Sepolle suotta mitään onnea uudelle elämänvaiheelle, sillä hänen työnsä gallerian johtajana jatkuu edelleenkin. Ja hyvä niin!
PS. 8.5. Biisin sanat unohtuivat. Tässä ne:
Leikkauksen jälkeen
(Udo Jürgens – Otso Kantokorpi, Mervi Lehmusoksa, Sirpa Viljanen)
Ei väli leikkausten lie pitkäkään
ja veistä viereistä mä tuskin nään.
Nyt täytyy lopettaa, nyt taiteeseen
mä yksin keskityn, kun ulos meen.
Kun veistospuistossain mä tupakoin,
niin muodon joustavan mä nähdä voin.
Sen voimaan uskoin mä ja unelmoin,
näin näin enemmän, näin taiteen koin.
Mä olin leikannut jo vähän liikaakin,
enkä tiennyt, kuinka kaipasin
jo siimaa kireää ja pärskeen
voimaa sen, kanssa raudun
kun kelaan viehettäin.
Kun veistospuistossain mä aprikoin,
niin tekstin jouhevan mä nähdä voin.
Sen voimaan uskoin mä ja unelmoin,
näin näin enemmän, näin lause soi.
Mä olin leikannut jo vähän liikaakin,
enkä tiennyt, kuinka kaipasin
purjetta pulleaa ja meren voimaa sen
kun kanssa Lauran
taas matkaan muistoissain.
Mut tekonivelen kun vaihtaa saan,
kun toinen kävelee (hah), oon iloinen.
Itseeni ymmärrän, en mitään voi
mä ortopedi oon, se päässäin soi.
***
Seppo on siis ammatiltaan kirurgi (ortopedi), harrastaa intohimoisesti taidetta, purjehtimista, kalastamista ja kirjoittamista... (petankkia, tietovisoja...). Laura viittaa veneeseen, jolla hän purjehti Atlantin yli. Ja veistospuisto on tietenkin Galleria Ortonin ainutlaatuinen veistospuisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti