Rästien purku jatkuu.
Olin päättänyt, etten Krakovan reissullani juurikaan ota kulttuurisia paineita enkä yrittäisi suorittaa kaikkia pakollisia kulttuurikohteita. Emme esimerkiksi käyneet lainkaan Wawelin linnassa. Yhteen kirkkoon menimme kuitenkin 1.7. Kyseessä on Vanhankaupungintorin kupeella oleva Mariankirkko, joka on hauska ilmestys eriparisine torneineen:
Sinne mennään katsomaan varsinkin Veit Stossin (1445–1533) komeaa alttarikaappia (1477–89), joka on yksi myöhäisgotiikan mestariteoksia:
Onhan se hieno, mutta on pakko tunnustaa, että inhimilliset rajat tulevat vastaan taiteenharrastamisessakin, enkä yksinkertaisesti jaksa paneutua myöhäisgotiikan mahdollisiin hienouksiin ja nyansseihin. Kunhan pällistelimme. Ja sitten lähdimme syömään georgialaista ruokaa:
Vaan hinkaleiden laatuapa osaankin arvioida. Hyviä olivat nämä. Mutta hatsapuri (vas.) jätti toivomisen varaa.
PS. On se silti pakko tunnustaa, että tuolloinen kulttuuriväsymykseni harmittaa jo vähän. Oikein hävettää, kun en ystäväni Tapani Mikkosen (s. 1952) kahdesta muistutuksesta huolimatta jaksanut mennä Czartoryskin museoon katsomaan Leonardo daVincin (1452–1519) 1480-luvun lopulla maalaamaa klassista Naista ja kärppää:
Ehkä sitten ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti