4.7. halusin vain nähdä Steven Spielbergin Schindlerin listasta (1993) maailmankuuluksi nousseen Oskar Schindlerin (1908–1974) emaljitehtaan (ul. Lipowa 4), enkä ollut edes tietoinen siitä, että rakennus oli viimeisen päälle kunnostettu ja että siinä sijaitsi nyt Krakovan kaupunginmuseon alainen tuore (avattiin kesäkuussa 2010) näyttelytila, jossa on toisen maailmansodan ja miehitysten Krakovasta kertova pysyvä näyttely:
Oskar Schindlerin emaljitehtaan komea funkisfasadi.
Näyttely oli hienosti rakennettu, joskin välillä tuli tunne, että siinä oli yritetty ahtaa samaan tilaan kaikki mahdolliset näyttelyarkkitehtuurin trendit elämysefekteineen:
Kannattaa muuten katsoa näyttelyn aloittavassa elokuvasalissa dokumentti, jossa on haastateltu useampiakin Schindlerin tehtaassa työskennelleitä puolalaisia. Filmi on tekstitetty englanniksi.
***
Vielä hauskempi yllätys odotti Schindlerin tehtaan vieressä ja takana. Samassa osoitteessa sijaitsee nimittäin juuri (toukokuussa) avattu Krakovan nykytaiteen museo (MOCAK), jonka komeat tilat sijaitsevat osin Schindlerin tehtaan vanhoissa halleissa:
Museon ensimmäinen suuri vaihtuva näyttely käsitteli historian ja taiteen suhdetta. Historia w sztuce – History in Art (20.5.–25.9.) koostui lähinnä itäeurooppalaisista taiteilijoista, ja yhteinen nimittäjä oli traumaattinen lähihistoria kahden diktatuurin – natsi-Saksan ja Neuvostoliiton – puristuksessa. Luulisi, että tämä tematiikka alkaa olla jo aika loppuunkaluttua, mutta kyllä käsiteltävää – ja myös uusia metatasoja – tuntuu riittävän. Esimerkiksi Mirosław Bałkan (s. 1958) mustanpuhuva videoteos Audi HBE FI44 (2008) oli hypnoottinen. Paavi vierailee Auschwitzin keskitysleirissä – tuossa maailmanennätysmurhapaikassa – vahvan turvamiesaattueen ja mustalasisen autonsa suojin. Paavia ei tietenkään nähdä:
Väliin täytyi jopa miettiä oman huumorinsa kestokykyä. En ihan tarkkaan osaa vieläkään analysoida suhtautumistani Zbigniew Liberan (s. 1959) teoksiin, jossa hän oli käyttänyt materiaalinaan maailmanhistorian hirvitysten ikonisia kuvia:
Libera tuli muuten aikoinaan kuuluisaksi kohutulla LEGO-keskitysleirillään (1996).
Kaiken kaikkiaan hieno ja ajatuksia herättävä näyttely. Jos satutte paikalle, ostakaa ihmeessä näyttelyn edullinen, yli 300-sivuinen luettelo, johon on koottu iso joukko aiheen kannalta tärkeitä esseitä – myös vanhempia.
***
MOCAKin ensimmäinen kokoelmanäyttelyn ripustus oli sekin kiinnostava (ja siitäkin on tehty julkaisu). Mahtavat tilat oli jätetty näyttelyarkkitehtuurin suhteen miltei alastomiksi, ja ratkaisu oli varsin toimiva:
Robert Kusmirowskin (s. 1973) nimetön installaatio (2009) palautti mieleeni taas Auschwitzin installaatiot:
***
Museon galleriassa oli Maurycy Gomulickin (s.1969) täysin typerä näyttely Bibliophilia (20.5.–8.9.), jossa hän oli kuvannut nuoria vähäpukeisia tyttöjä antikvariaatin hyllyjen edessä. En ymmärrä lainkaan koko touhun motivaatiota:
***
Sitten oli vielä yksi galleria, jossa oli Vordemberge-Gildewart Foundationin palkintonäyttely (20.5.–28.8.). Liekö siten paukut jo loppu, mutta en edes muista yhtään teosta. Muistan vain sen ajatuksen, että vähän hajuttomampi nykytaide on aika samanlaista joka paikassa ja että pieneenkin tilaan mahtuu aika monta monitoria:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti