9.7. siirryimme Kuurinkynnäälle Nidan kylään – Unescon maailmanperinnöstä toiseen. Kuvataiteen sijaan olin kiinnostunut Itämeressä uimisesta:
Mutta olihan sielläkin Vilnan tavoin koululaisten näyttely ulkoseinässä. Onneksi nyt aiheena oli kansanmurhan sijaan ekologia, joka sopi hyvin päivän yleistunnelmaan ja jota Itämeren rannalla asuvien on syytäkin alituiseen miettiä:
Thomas Mannin – hän vietti siellä kesät 1930–32 – pieni talomuseo jäi näkemättä, mutta onneksi kuulimme illalla loistavaa minimal indie post-brassia (!?) soittavaa vilnalaista Banda Dzetaa (kuunnelkaa linkin takaa vaikkapa Turkish It):
Bändiä liidannut basisti, sähköukulelen soittaja, nelihenkinen torviryhmä, rumpali ja perkussionisti saivat aikaan varsin tuhdin tunnelman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti