Muotokieleltään ne muistuttavat goetheaanisen arkkitehtuurin karikatyyriä:
Tämä HKL:n korkeatasoisten pysäkkien kehittämishanke oli muuten osa World Design Capital 2012 -juhlavuoden virallista ohjelmaa. HKL:n kotisivuilla näitä kummajaisia nimitetään siis "korkeatasoisiksi". En oikein ymmärrä sitä, miten ne on suunniteltu ja rakennettu, sillä puolessa vuodessa omituinen maalin ja paikallaan pysymättömän teipin sekasotku on jo tämän näköinen:
Huonoa muotoilua. Rahaa näihin kahteen katokseen kului 134 000 euroa + alv.
Amen, materiaaliosaaminen on ulkotaiteessa hämmästyttävän heikkoa. Yleisimpiä kämmejä on kuvitella huonekaluputki säänkestäväksi, jos sen päälle sipoo gelcoat-maalia. Näitä hilseileviä ihastuksia Suomessa on enemmän kuin kukaan osaa laskea. Olisi halvempaa päällystää ulkotaide kullalla kuin palkata joka vuosi huoltomies rapsuttelemaan lohkeavaa maalia ja paikkailemaan ruostuneita kohtia.
VastaaPoistaPahimmillaan korroosiokoristelut ovat vaarallisia, kun puhkiruostumisen jälkeen satojen kilojen massat ovat vaarassa kaatua ohikulkijan päälle.
Tämä asia on viime kädessä taidekoulujen tehtävä. Jos siis taiteilija ei tunne käyttämiensä materiaalien yhteensopivuutta. Toinen vaihtoehto on silkka piittaamattomuus.
Muutenkin monilla taiteilijoilla on ongelmia materiaalien yhteensopivuuden kanssa. Kauhulla odotan mitä tulee tapahtumaan monille taideteoksille 50 vuoden päästä...
VastaaPoistaOn hienoa, että tästä asiasta puhutaan, sillä usein taiteen ostaja luulee ostavansa jotakin ikuista.
Hemmetin hienon näköinen katos. Harmi kun ei oo osattu tehdä kestävämmin. Itse tehnyt kierreportaista ympäristöteoksen Raumalla. Maalattu polyuretaanimaalilla ja kestäneet moitteetta vuodesta -98. Löytynevät googlaamalla "punaiset portaat" :)
VastaaPoistaAleksis Salusjärvi, yleensä (miltei aina) julkisen teoksen tekevä taiteilija joutuu ulkoistamaan teoksen tekoprosessin. Ja vaikka itse tekisikin, teos yleensä pitää hyväksyttää rakennusinsinöörillä. Varsinkin jos kyseessä on vähänkin hasardi teos.
VastaaPoistaTaiteilijan on hyvä toki tietää materiaalien ominaisuudet, mutta yleensä vastuu ei todellakaan ole taiteilijalla, vaan firmalla jolla teos on maalautettu / rakennettu.
Ja tässä bussipysäkkiduunissa voi olla aika varma ettei Steffe ole itse käynyt ruiskumaalaamassa teräsrakenteita.
Olisi hienoa kuulla, miten sinä Aleksis Salusjärvi, perustelet taidekouluille miksi heidän tulee opettaa rakennemaalaustekniikoita kuvataiteilijoille tai muotoilijoille.