Julkaistua 386: Taiteilija oli tulisieluinen keskustelija

Tänään ilmestyi Helsingin Sanomissa kirjoittamani nekrologi taidemaalari Perttu Näsäsestä (1940–2012). Ollessani Kustannus Oy Taiteessa töissä vuodet 1998–2005 tutustuin Perttuun hyvin ja kävin monet keskustelut hänen kanssaan – sekä uudemmasta taidepolitiikasta että taiteemme kuohuvasta lähimenneisyydestä. Paljon tuli opittua, mutta myös kuultua hyviä tarinoita.

Taiteilija oli tulisieluinen keskustelija

Taidemaalari Perttu Näsänen kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen Helsingissä 22.12.2012. Hän oli syntynyt Helsingissä ja oli kuollessaan 72-vuotias.
Näsänen opiskeli sekä Vapaassa Taidekoulussa että Taideteollisessa oppilaitoksessa. Hänen teoksiaan oli ensimmäistä kertaa esillä Nuorten näyttelyssä vuonna 1966. Hän on osallistunut lukuisiin suomalaisiin ja ulkomaisiin yhteisnäyttelyihin, ja hänen teoksiaan on merkittävissä suomalaisissa museokokoelmissa.
Näsänen oli yksi niistä harvoista suomalaisista taidemaalareista, jotka sovelsivat liikkeeseen ja liikkeen illuusioon liittyviä kineettisiä teemoja nimenomaan maalaustaiteeseen. Hänen konstruktivisminsa oli vähäeleistä sekä värien että muotojen suhteen. Toisin kuin monet systemaattiset konstruktivistit, joiden systeemeillä on taipumus kasvaa äärettömiin, Näsänen pyrki usein päinvastoin vähentämään elementtejä päästäkseen oleelliseen. Niinpä hänen tuotantonsa jäikin verrattain pieneksi.

Sik-Sak 52, 1978, akryyli kankaalle.

Taiteensa lisäksi Näsänen tunnettiin ahkerana kriitikkona ja taidekirjoittajana, joka ehkä hieman yllättäenkin pohdiskeli abstraktin taiteen sijaan usein realismin teemoja – häntä voi hyvällä syyllä pitää 1970–80-lukujen keskeisenä realismin teoreetikkona.
Näsänen tunnettiin myös innokkaana järjestöihmisenä ja tulisieluisena keskustelijana. Hän olikin yksi 1970-luvun kuohuvien vuosien yksi keskeisistä taidepoliittisista vaikuttajistamme. Vasemmistolainen Näsänen vaikutti myös perinteikkäässä kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilassa.
Näsänen oli mukana monessa taiteilijan asemaan liittyvässä hankkeessa – niin teoriassa kuin käytännössäkin. Hän kuului muun muassa siihen ydinjoukkoon, joka oli perustamassa Helsinkiin Myllypuron taiteilijakylää, missä hän asui sen perustamisesta alkaen vuodesta 1973 aina kuolemaansa saakka.
Näsäsellä oli kuuden vuosikymmenen aikana lukuisia luottamustehtäviä Suomen Taiteilijaseurassa, Taidemaalariliitossa ja Helsingin Taiteilijaseurassa. Vielä 2000-luvulla hän toimi sekä Kuvataiteilijain huoltosäätiön puheenjohtajana vuodesta 2001 ja Taide-lehteä sekä taidekirjoja julkaisevan Kustannus Oy Taiteen hallituksen puheenjohtajana vuosina 2002–08.