Julkaistua 404 & Näyttelykuvia 768: "Parta sojottaa kohti taivasta"

Eilisessä Aamulehdessä (kaiketikin – ei netistä kylläkään löytynyt) ilmestyi juttuni Michelangelon (1475–1564) näyttelystä Michelangelo ja Sikstuksen kappeli (15.2.–19.5.) Sinebrychoffin taidemuseossa. Kainuun Sanomissa se ainakin näkyy ilmestyneen – ja vaihdetulla otsikolla, jota en välttämättä olisi halunnut: "Michelangelo – yksi harvoista neroista". Haluan kuitenkin painottaa, että käytin sanaa "nero" jutussani vain kertomassa, että Michelangeloa tupataan edelleenkin nimittämään neroksi – kuten esimerkiksi Sinberychoffin tiedotteessa. Minä en moista termiä halua ihmisiin soveltaa lainkaan, koska en usko sen olevan mielekäs luokittelutapa. Lahjakkuus on sitten jo aivan eri asia. Whatever:

”Parta sojottaa kohti taivasta”

Harvoja taiteilijoita kutsutaan enää neroiksi. Yksi poikkeuksista on Michelangelo.

Michelangelo ja Sikstuksen kappeli – Piirustuksia ja taideteoksia Casa Buonarrotin kokoelmista Firenzestä. Sinebrychoffin taidemuseo Helsingissä 15.2.–19.5.

Sinebrychoffin taidemuseo ei kävijämäärillään kersku, mutta sinnikkäästi se on jaksanut järjestää tärkeitä näyttelyitä. Viime vuonna nähtiin Rembrandtia, ja nyt tarjolla on vieläkin vanhempi mestari: renessanssitaiteilija Michelangelo (1475–1564), jota edelleenkin on tapana kutsua neroksi.

Käsivarsiharjoitelma Sikstuksen kappelia varten, 1509–10, grafiittipuikko paperille.

Suomessa ei Michelangelon originaalitöitä ole ennen nähty, mutta nyt on siis tilaisuus. Sinebrychoffin taidemuseo on yhteistyössä firenzeläisen Casa Buonarrotin kanssa järjestänyt näyttelyn, jossa on esillä Michelangelon luonnoksia hänen tunnetuinta jättiurakkaansa varten. Hän toteutti Vatikaanin Sikstuksen kappelin kattoon neljän vuoden aikana (1508–12) liki 400 neliömetrin kokoisen freskon. Nykyään teos on yksi maailman merkittävimmistä turistikohteista ja Michelangelon tunnetuin työ.

Hieman ironisesti Michelangelo piti itseään nimenomaan kuvanveistäjänä, eikä ollut alkuun edes halukas ottamaan tehtävää vastaan paavi Julius II:lta. Taivutteluiden jälkeen mestari kuitenkin suostui, mutta urakka ei koskaan tuntunut helpolta. Näin myös runoilijana tunnettu monilahjakkuus kirjoitti: 

Parta sojottaa kohti taivasta ja muistin

tunnen kyttyrän päällä, rinta on kuin petolinnun

ja sivellin pääni yläpuolella

valuttaa kasvoille monenkirjavan kuvion.

Näyttelyssä on mukana 12 Michelangelon luonnospiirustusta kattofreskoja varten sekä yksi kokonaisluonnos kappelin seinään maalatulle Viimeiselle tuomiolle, jonka Michelangelo maalasi parikymmentä vuotta myöhemmin. Mukana on myös oheismateriaalia – muun muassa aiheesta myöhemmin tehtyä grafiikkaa sekä vähän ärsyttävääkin krääsää Casa Buonarrotista. Lievä turistiote vaivaa näyttelyn julkaisuakin, jonka sivutilasta aivan liian vähän on omistettu itse asialle – siis Michelangelon piirustuksille.

Luonnos miehen kasvoista Sikstuksen kappelin Vedenpaisumus-kohtausta varten, 1509–10, punaliitu paperille.

Mutta hälinästä viis: kannattaa keskittyä piirustuksiin, kun niitä nyt kerrankin on saatu tänne. Piirustukset ovat siinäkin mielessä harvinaisia, että vanhana Michelangelo tuhosi hallussaan olevan osan piirustustuotannostaan.

Michelangelo kuuluu Leonardo da Vincin tavoin niihin uranuurtajiin, jotka hankkivat anatomian tuntemuksensa leikkelemällä ruumishuoneen asiakkaita, mutta silkka anatomia ei vielä ole järin kiinnostavaa. Michelangelon hieno viiva sitä kuitenkin on.

Kuka?

Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simoni oli italialainen kuvanveistäjä, taidemaalari, arkkitehti ja runoilija – renessanssin ikoninen yleisnero.

Michelangelo vaikutti sekä Firenzessä Medicien hovissa että Roomassa paavien alaisena.

Michelangelo oli myös aikansa kohutaiteilija: hänen lukuisat alastonhahmonsa Viimeisessä tuomiossa herättivät sekä pahennusta että myös sensuroivaa päällemaalaamista.