Näyttelykuvia 770 & 771 & 772 & 773 & 774: Sunnuntairetkellä

Lähdin sunnuntain kunniaksi pikästä aikaa pienelle taidekierrokselle. Kohteena oli Sanomatalo.
Galerie Anhavassa oli kaksi näyttelyä. Marko Vuokola (s. 1967) on näyttelyssään (7.2.–10.3.) jatkanut näkemistä ja havaitsemista pohtivaa, myös vähän humoristista tyyliään. Jotain vastustamatonta siinä on – ehkä jopa myös jotain hellyttävän pikkupoikamaista. Ei Vuokola oikeasti mitään suuria tutkimuksia tee, mutta kun tavallaan vakavalta näyttävä tutkiva asenne yhdistyy vähän velmuilevaan otteesseen, on seurauksena jotenkin häkellyttävästi reitti myös pitkälle esteettisen alueelle. On toki todettava, että varsinkin suurennetut pikselitutkielmat alkavat nykytaiteessa olla jo vähän maneerisia. Hauska näyttely silti.

***

Hans Rosenströmin (s. 1978) installaatio In Good Faith (7.2.–10.3.) Anhavan studiossa oli vallan mainio. Se vähä (aivan liian vähä), mitä olen Rosenströmiä nähnyt ja varsinkin kuullut, on tehnyt minuun aika suuren vaikutuksen. Nytkin oli kiinnostava kuulla YK:n ihmisoikeuksien julistusta vuodelta 1948 toistona ja uudelleen äänityksenä – ja pakkohan minun oli mennä kuiskimaan mikrofoniin ollakseni vähän enemmän mukana prosessissa. Näin sanat rapistuvat ja muuttuvat osaksi ympäristöämme.

***

Art Kaarisillassa oli esillä Paul Gustafssonin (s. 1979) grafiikkaa ja keramiikkaa (6.2.–3.3.). Vuoden 2007 kehitysvammainen taiteilija Gustafsson on valmistunut kuva-artesaaniksi Kaarisillasta vuonna 2006 ja alkaa olla jo täysverinen ammattilainen:

Gustafssonin eläinhahmot ovat ilmeikkäitä ja omaleimaisia ja tarjoavat hyvän assosiaatiopinnan kenelle tahansa katsojalle. Puupiirrostekniikkakin näyttää olevan hallussa.

***

Mediatorilla oli esillä Haagan Taideseuran vuosinäyttely Kevään tuulet (19.2.–3.3.). Jo 46-vuotiaan seuran historia on pitkä, mutta mitään erityistä taiteen juhlaa ei ollut tarjolla. Jotkut vesiväritöistä olivat ihan kelpoja, mutta esimerkiksi yhtään hyvää öljymaalausta en onnistunut bongaamaan.

On se kumma, miten maneerisesti ja yllätyksettömästi amatöörit aiheitaan yleensä lähestyvät – paineita kun ei pitäisi olla estämässä pientä irrottelua ja kokeilua.

*** 

Niinpä halusin vieläkin kauemmaksi varsinaisesta taidemaailmasta. Lähdin Roihuvuoreen katsomaan Roihuvuoren nuorisotalon pihalle Roihikan lumipuistoa (18.–22.2.). Siellä oli ollut muun muassa telttasauna ja tietenkin lumenveistokilpailu. Veistoksia olisi voinut ehkä valmistella ensin jonkin työpajan avulla, koska jälki ei nyt niin kaksista ollut:

Mutta toivottavasti on ollut hauskaa – ja miksei olisi ollut. Tällaista toimintaa pitää tukea. Toivottavasti kuvanveistäjätkin haluavat tukea touhua pitämällä joskus työpajoja – ainakin heitä kannattaa yrittää pyytää mukaan.