torstai 8. elokuuta 2013

Guggenheim Helsinki 30 & Helsingin taidemuseon johtokunta 3: Mitä tarkoittaa irrottaminen?


Olen viime päivinä seurannut tiiviisti uudelleen virinnyttä Guggenheim-keskustelua. Helsingin Sanomissakin on ollut asiasta kommentteja miltei päivittäin.
Uudelleen tulemisessaan Guggenheimin johtokaksikko on antanut ymmärtää, että virheistä on opittu ja esimerkiksi että Helsingin taidemuseon kohtaloa ei enää kytketä hankkeen tulossa olevaan uuteen ehdotukseen.
Tämä asia on kiinnostanut myös Hesarin toimittajia. Tässä neljä sitaattia kahden päivän ajalta: 
1) Jaakko Lyytisen (HS-analyysissa) ’Guggenheimin tiellä on uusia esteitä’ (8.8.13): ”Myös suhde Helsingin taidemuseoon on nyt ratkaistu. Kaupungin taidemuseota ei enää naiteta Guggenheimiin.”
2) Jaakko Lyytisen Richard Armstrongin haastattelussa ’Guggenheimin pääjohtaja Richard Armstrong: Museo olisi sijoitus, ei menoerä’ (8.8.13): "Hänen mukaansa Helsingin kaupungin taidemuseo todennäköisesti irrotetaan uudesta esityksestä."
3) Pääkirjoitus ’Guggenheim tulee takaisin’ (8.8.13): ”Se tiedetään, ettei hanketta ole enää tarkoitus kytkeä Helsingin taidemuseoon.”
4) Roosa Murron Ritva Viljasen haastattelussa: ’Helsinki haluaa irrottaa taidemuseon Guggenheim-keskustelusta’ (7.8.13): ”Helsingin taidemuseo tulisi irrottaa Guggenheim-keskusteluista, toivoo Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen. Hän tapasi kaupunginjohtaja Jussi Pajusen kanssa Guggenheim-säätiön johtajat tiistaina.
Viljasen mukaan lähtökohta on, ettei kaupungin taidemuseon itsenäisyys ole keskusteluissa agendalla. Aiemmin ajatuksena oli, että uusi museo nielaisisi osan taidemuseon toiminnasta.” 
Ammattitoimittajana tiedän varsin hyvin, että sen paremmin haastattelija kuin haastateltavakaan eivät aina löydä lauseilleen semanttisesti täysin selkeää sisältöä. Ja ymmärrän myös, että ylläolevat sitaatit tarkoittavat lähinnä sitä, että uusi Guggenheim-ehdotus ei tule sisältämään ajatuksia Helsingin taidemuseon tulevaisuudesta. 

Syy huoleeni on se, että virkamiesvalmistelussa voidaan myös yrittää sivuuttaa Helsingin taidemuseo ja sen johtokunta sillä perusteella, että museon toimintaan ei olla puuttumassa. Haluan korostaa, että näin ei kuitenkaan voi tapahtua. Helsingin taidemuseo nimittäin on väistämättä "naimisissa Guggenheimin kanssa", Helsingin taidemuseota ei voida "irrottaa uudesta esityksestä", Helsingin taidemuseolla on "kytkentä" Guggenheim-hankkeeseen eikä Helsingin taidemuseota voida "irrottaa Guggenheim-keskustelusta". Helsingin taidemuseolla tulee päinvastoin olla aktiivinen rooli Guggenheim-keskustelussa – mikäli ehdotukseen liittyy vähäinenkin Helsingin kaupungin rahoitusosuus. Silloin nimittäin siirrymme Helsingin kuvataidepolitiikan alueelle. 
Näin sanoo Helsingin taidemuseon voimassa oleva johtosääntö vuodelta 1997: "Helsingin taidemuseon johtokunta ja sen alainen Helsingin taidemuseo vastaavat kaupungin kuvataidepolitiikasta ja taidemuseotoiminnasta sekä muista niille määrätyistä tehtävistä hyväksyttyjen tavoitteiden mukaisesti."
Helsingin taidemuseon johtokunnan varapuheenjohtajana olen velvollinen toimimaan johtosäännön mukaisesti ja kantamaan minulle annettua vastuuta ja olemaan aktiivinen Helsingin kuvataidepolitiikkaan liittyvissä asioissa – myös Guggenheim-keskustelussa.
On siis syytä teroittaa veitsiä.

7 kommenttia:

  1. Helsingin taidemuseon tilojen tilanne on heikko. Tennarin vintti ei kaupungin taidemuseon tiloina käy pitemmän päälle. Koti- ja ulkomaiset laadukkaat taidenäyttelyt tarvitsevat foorumin ja Helsingin taidemuseon kokoelma tarvitsee kodin. Tämä on Helsingin kuvataide- tai kulttuuripolitiikan asia ja ongelma numero yksi. Guggenheim joko voidaan liittää tähän tai voi sen irrottaakin siitä, mutta sen pitäisi olla asialistalla myös kiireysjärjestyksessä numero kaksi. Taidemuseon toimintakonseptina voisi olla erilainen taidemuseo. Helsingin taidemuseon profiilia pitää pohtia, viilata ja terävöittää, muuten se ei menesty kaupungin taidemuseoiden joukossa.

    VastaaPoista
  2. Olet aivan oikeassa numero yhden kanssa. Se on uuden johtajan ensimmäinen iso haaste, ja projekti on aloitettava heti.
    Mutta Guggenheim liitetään siihen vain kuolleen ruumiini yli.

    VastaaPoista
  3. Ai niin, voisin minä tietenkin perustella ehdottomuuttaani:
    1) Nykyisessä taloustilanteessa en näe mitään mahdollisuutta sille, että Helsingin kaupunki osoittaisi oman taidemuseonsa lisäksi varoja jonkun yksityisen ulkomaalaisen säätiön taidemuseohankkeelle. En näe siinä myöskään mitään järkeä. En myöskään taiteellista kiinnostavuutta.
    2) Missään taloudellisessa tilanteessa en näe mitään mahdollisuuksia myöskään sille, että Helsingin kaupunki luovuttaisi taidepoliittista päätöksentekoaan jonkun yksityisen ulkomaalaisen säätiön käyttöön. Enkä näe siinäkään mitään järkeä. Tai mitään taidepoliittista tulevaisuutta.
    3) Jos Guggenheimin säätiö ja Chaim Zabludowicz – tai vaikkapa Rafaela Seppälä – haluavat perustaa omilla rahoillaan museon, en toki asettuisi millään tavoin sitä vastaan, ja voisin jopa niellä sen, että Helsinki tekisi hyvän tarjouksen vuokratontista.

    VastaaPoista
  4. Kumpi on mielestäsi tärkeämpi, Helsingin taidemuseon tilatilanne vai Guggenheim?

    VastaaPoista
  5. Helsingin taidemuseon tilakysymys on ehdottomasti etusijalla. Museo tulee tarvitsemaan uudet tilat ja aika pikaisesti, eikä kaupungilla tällaisessa tilanteessa ole mielestäni mahdollisuuksia tuhlata taidebudjetistaan yhtään mitään Guggenheimille – ja onhan vielä Checkpoint Helsinkikin, jonka rahoitus tuntuu roikkuvan mutta johon kaupunki näyttää jollain tavoin sitoutuneen.

    VastaaPoista
  6. Olinkin odottanut, milloin palaat Guggenheim-asian käsittelyyn, joten kiitos taas siitä, että pidät meitä tavallisia jantusia ajan tasalla. Kyllä ottaa koppaan, että hanketta yritetään väkisin ajaa, vaikka kansasta todennäköisesti enemmistö on sitä vastaan. Näinkö vieraantuneita päättäjät ovat äänestäjien tunnoista? En mielelläni vastusta kulttuurihankkeita, mutta tässä nyt on mielestäni niin ilmiselvästi niin huono taloudellinen tilanne, että Guggis-hankkeen ajaminen tuntuu suorastaan arrogantilta. Haluaako jokin sisäpiiri väen väkisin osoittaa, että "me muuten tehdään mitä halutaan" ja naureskellä keskenään rahvaan typeryyttä? Melkein tulee salaliittoteorioita mieleen, vaikka en niistäkään pidä. Ketuttaa koko juttu. Kiitos kirjoituksesta!

    - Liisa

    VastaaPoista
  7. Mistä on kyse Guggenheimissa?

    Ensinnäkin olen ihan samaa mieltä Nykissä asuvan Osmo Rauhalan kanssa. Nyt nähty keskustelu on reviiritaistelua.

    Alusta asti on vaikuttanut siltä, että kansainvälisen G pisteen toinen tuloyritys kansallisen identtiteettimme H hetkellä saanut museojohtajat kirjoittamaan V mäisen epäluuloisia mielipidekirjoituksia koska perinteinen V tyylin taidepolitiikka on saanut vihdoin globaalin haastajan. Minua ei oikeastaan kiinnosta onko G taidemaailman Mc Donalds? Tai onko sen johdossa vanhan maailman miehiä rahankiilto silmissään. Voi hyvinkin olla? Nyt kannattaa olla ehdottomasti tarkkana kun porkkana näiden Guggeli uggeleiden kanssa, ettei meitä taas viedä kun pässiä narussa kuten E flop teki.

    Asioita ei kuitenkaan tietenkään voi ajatella pelkästään kaupallisesti vaan myös kulttuurillisesti. Point on se, että tässä meillä on oikeesti ISO juttu. Se tulee tuomaan vääjäämättä kansainvälistä virtaa ja ilmaa joskus aika ummehtuneeseen kulttuuri-ilmastoomme. Maantieteellisestihän Suomi on ollut aika periferiassa, siis ihan laidalla. Taidepoliittisesti tämä on tehnyt maastamme historiallisesti melko monoliittisen ja yksikulttuurisen pesän josta katselemme muolimmaa. Lintukotomaisuus on antanut valtaa harvoille, taiteessa pienelle suomalaisen kulttuurin ja taidemaailman eliitille. Nou hard feelings ja ihan ymmärrettävää sinänsä. Pieni maa ja pienet markkinat & sillee.. no can doo. Olemme tottuneet siihen, että maailma on helposti hallittava kuin peltomaisema joka takuuvarmasti loppuu siihen metsänreunaan. G haastaa tätä käsitystä. Se on oikeasti kansainvälinen. Se vavisuttaa käsitystämme kulttuurisen hahmomme rajoista päättävinä pienen kansakunnan kansalaisina. Maailma tulee kylään. Tätä pelkäävät P finskit ja ne joilla kulttuurivaltaa on nyt. Vielä.

    Hiljattain oli juttu nettimainonnan ja kansallisen mainonnan eroista. Netissä markkinoiva saavuttaa 500 kertaisen yleisön. Tämä vaan noin niinku symbolisesti G.n vaikutuksista. Helsinkiläisenä taiteilijana uskon, että yksittäiselle suomalaiselle kuvataitelijalle kansainvälisen huipputaiteen kierrättäminen Helsingissä olisi oheisvaikutuksiltaan myönteinen piristysruiske. Kuraattoritoiminnan, taiteenkerääjien ja yksittäisten taiteen harrastajien määrällinen kasvu toisi taiteemme kenttään uutta tervetullutta virtaa. Mitä todennäköisimmin tämä edesauttaa monia toimeentulossaan sinnitteleviä taiteilijoita löytämään paremmin ja helpommin uusia väyliä taiteensa esittelemiseen kansainvälisesti. Jotain tälläistä olen kaivannut. Globaalia meininkiä. Mutta jos G tulee niin onko enää mitään Pointtia? Tiedä häntä. Ajat sen kertovat.

    VastaaPoista