Viime maanantaina oli Galleria Ortonin – jossa siis toimin kuraattorina – helmikuun taiteilijan näyttelyn avajaiset. Tuorein taiteilija on minulle entuudestaan jo hyvin tuttu Bo Haglund (s. 1963), jonka kanssa olen hyvässä hengessä tehnyt erilaista yhteistyötä jo vuosien ajan ja joka on sekä hieno sarjakuvataiteilija että samalla myös uskottavasti "ihan oikea" taiteilija – ja aika syvällinen sellainen.
Bosse Haglund avajaistunnelmissa.
Avajaisissa pidin pienen ex tempore -puheen, josta varmaan – tai ainakin toivottavasti – osa siirtyi gallerian verkkosivuille kirjoittamaani taiteilijaesittelyyn:
Kantoja avaruudessa
Monipuolinen kuvataiteilija Bo Haglund (s. 1963) sai alun perin lavastustaitelijan koulutuksen Taideteollisessa korkeakoulussa. Vaikka hän onkin tehnyt lukuisia lavastuksia teatteriin, elokuvaan ja televisioon 1980-luvulta asti, ei hänen ryöppyävälle visuaaliselle luovuudelleen tunnu riittävän mikään väline pelkästään.
Haglund on luonut myös uraa jo useammankin albumin julkaisseena sarjakuvataiteilijana, graafisena suunnittelijana – onpa hän suunnitellut jopa kankaita – ja taidemaalarina. Moni katsoja muistaa hänet YLE:n Valopilkku-ohjelman nopeana ja oivaltavana piirtäjänä. Hänen tuolloin luomansa hahmo Kauko tarkkaili kulttuurielämää lempeän kriittisesti.
Helmikuussa 2010 Galleria Ortonissa nähtävä näyttely jatkaa tarinaa, jossa Haglundin toinen ja myöskin pitkäikäinen sarjakuvahahmo Stubbhuvu (Kantopää) jatkaa elämäänsä sekä sarjakuvamaisena piirroshahmona että maisemallisten – tai ehkäpä pikemmin avaruudellisten – maalausten sivustakatsojana. Toisin kuin Kauko, Stubbhuvu on vakava ja syvällinen hahmo – sellaisena kuitenkin antisankarin tavoin taipuvainen tragikoomisuuteen.
Haglundin töissä onkin runsaasti eksistentiaalisia ulottuvuuksia, jotka saavat isompien maalausten avaruudellisissa sommitelmissa pelottavan suurimittakaavaiset puitteet olennolle, joka on ns. ”heitetty maailmaan”. Avaruus on sekä kosminen paikka että myös sähköisen nykyajan sfääreissä risteilevien viestien ja sosiaalisen median tuottama hahmoton kokonaisuus. Rauli Heinon sanoin: ”Avaruudesta tulee vertauskuva tyhjyydelle, hiljaisuudelle, mielikuvitukselle ja vapaalle ajatukselle. Mutta siitä tulee myös toisen todellisuuden, identiteetin ja yhteisöllisyyden etsimisen symboli siellä täällä risteilevissä, internetin virtuaalisen kommunikaation maailmasta lainatuissa teksteissä.”
Tällä tavoin Haglund pystyy tuomaan esiin todellisuuden – sekä virtuaalisen ”todellisuuden” että ”todellisen” todellisuuden – moniulotteisia piirteitä, joiden ristivedossa ihminen joutuu suuntiansa valitsemaan. Stubbhuvun ristiveto syntyy näin metsän ja sivilisaation ikiaikaisista jännitteistä, joita taide on tottunut monin tavoin kuvaamaan, mutta Haglund on kliseiden sijaan tuonut aiheen ajan tasalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti