sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Näyttelykuvia 284: "Pinnallista" eli 1940-luvulla syntyneet ihanat naiset

Harvoin olen käynyt taidenäyttelyssä, jossa taiteilija esittäytyy ja kertoo töidensä olevan "pinnallisia". Näin kävi eilen, kun vierailin  Galleria TILAssa Kirsti Tuokon (s. 1943) vaatteita käsittelevässä näytellyssä Vaatepuhetta (päivitystä) (3.–27.2.). Mukana oli myös Helinä Hukkataipaleen (s. 1941) tuore videosarja Tuokon vaatepuheista. 
Olin päätänyt, että en tee lauantaina mitään muuta kuin käyn ostamassa hyvän levyn itselleni viikonlopuksi. Fennica Recordista sellaisen löysinkin, mutta samalla muistin, että nurkan takana oli galleria, johon olen ollut koko ajan menossa mutta jonka unohdan aina. Niinpä matkasin kotiin sitä kautta ja tapasin onneksi itse Tuokon paikan päällä:


Sympaattinen taiteilija kertoi teossarjastaan ja sen "pinnallisuudesta". Tiedotteessa hänen maalaustensa sanotaan "heijastelevan muotilehtien estetiikkaa ja problematisoivan näkymisen ja näyttäytymisen kysymyksiä". Juuri näin, mutta kaikki tämä tapahtuu oudon vapautuneella huumorilla, ja niinpä taiteilija halusi korostaa minulle vielä housujensa leikkausta:


Molemmat naiset ovat muuten toimineet Tampereella kuvismaikkoina, ja tuskin kovin paljoa erehdyn, kun oletan, että näiden ikianarkistien ansiosta taiteilijakuntamme on lisäntynyt useammallakin tamperelaisnuorella. Hienoja ja rohkeita taitelijoita kumpikin.
Ja entä sitten se levy? Sitä kuuntelen paraikaa tätä kirjoitettaessa, ja siinäkin kyseessä on samaa ikäluokkaa oleva nainen: soulin kuningatar Aretha Franklin (s. 1942), jolta on ilmestynyt edulliseen hintaan varhaisia Atlantic-levytyksiä sisältävä viiden CD:n setti. Olen nyt kuunnellut kaksi päivää hänen Atlantic-esikoistaan I Never Loved A Man The Way I Love You (1967):


Tästä ei soullevy voi enää paljoa parantua. Kuunnelkaapa vaikka tästä linkistä Otis Reddingin Respect, josta maestro sanoi kuultuaan Arerha Franklinin version, että nyt hän "menetti biisinsä". Tai entä nimikappale, jossa Muscle Shoals -studion miehet laittavat kunnolla parastaan?
On pakko todeta, että ihania ovat nämä 1940-luvun alussa syntyneet naiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti