Eilen pääsin taas pitkästä aikaan käymään minulle entuudestaan tuntemattomalla työhuoneella. Kyseessä oli kuvanveistäjä Tommi Toijan (s. 1974) työhuone itäisessä Helsingissä. Istuskelimme kahvikupin ääressä ja puhuimme sekä ensi kesän Mäntän kuvataideviikoista että eräästä projektista, jota olemme virittelemässä ja josta sitten myöhemmin lisää, kun sen aika koittaa:
Työhuoneilla vieraileminen on oikeastaan yksi työni hauskimmista ulottuvuuksista. Liekö sitten vähän lapsellistakin, mutta niissä käymiseen tulee suorastaan keräilijäminen himo. On hieno päästä näkemään sitä taiteilijan maailmaa, jossa luovuus ja ahkeruus sekoittuvat villeimmillään. Toisenkin bongarin tiedän, valokuvaaja ja kustantaja Jussi Tiaisen (s. ?), jonka hienoon taiteilijoiden työhuoneita kartoittaneeseen kirjaan Taiteilijatiloja (Parvs Publishing 2007) tein aikoinaan johdantotekstin. Kun katselin Toijan sekamelskaa, muistin taas sen, kuinka tuolloin siteerasin omaan tekstiini hienoa ranskalaista kirjailijaa Georg Pereciä (1936–1982): "Huoneen henkiinherätetty avaruus riittää palauttamaan ja elävöittämään mitä katoavimpia, viattomimpia ja myös mitä merkityksellisimpiä muistoja." Ja voihan sitä miettiä taiteilijan alitajtuntaakin, jos niikseen tulee:
Ja niitä kiehtovia yksityiskohtia on mahdollista löytää vähän joka paikasta. Tässä esimerkiksi pulpetilla lojuvat nyrkkeilyhanskat, jotka Toija peri kuvanveistäjämestari Kain Tapperilta (1930–2004), jonka apulaisena hän työskenteli muutaman vuoden:
Ja niinpä mietin taas myöhemin illalla yhtä niistä kirjoista, jotka minulla on vielä kirjoittamatta. Olen jo vuosia suunnitellut kirjaa, jossa kävisin läpi kaikki – siis ihan kaikki – suomalaisen kuvanveiston mestari–oppipoika-suhteet. Kaiken pystyisi kartoittamaan todellisuudessa melko helposti, ja paljon on elossa sellaisia veistäjiä, joita olisi vielä mahdollista haastatella vähän vanhempien mestareiden oppipoikana olemisesta. Kunhan vain se aika minullekin löytyisi...
Mutta kyllä minun täytyy vielä se kirja kirjoittaa. Tuli taas niin voimakas tunne siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti