Kauneudesta

Eilen järjestettiin Amos Andersonin taidemuseossa suuri kauneus-keskustelu Vapaan Taidekoulun 75-vuotisjuhlanäyttelyn Voistiko nähdä näin? (4.2.–28.3.) yhteydessä. Tiedotteessa sanottiin näin:

 

Kauneus ja taide

Paneeli- ja yleisökeskustelu Amos Andersonin taidemuseossa 

keskiviikkona,16.2.2011, klo 17.30–20.00, 6. krs.  

Miksi kauneudesta on lakattu puhumasta taiteen yhteydessä? 

Tai miksi tuota puhetta – toisinaan ainakin – häpeillään? Miksi estetiikkaa muuttui kauneuden filosofiasta taiteen filosofiaksi? Koska kriitikko on viimeksi käyttänyt sanaa kaunis? Kannattaako kauneudesta enää ylipäänsä puhua? Suuressa kauneus-keskustelussa mukana:

Carolus Enckell, taidemaalari, Vapaan Taidekoulun entinen rehtori 

Arto Haapala, Helsingin yliopiston estetiikan professori 

Pessi Rautio, Taide-lehden päätoimittaja 

Reijo Viljanen, taidemaalari, Vapaan taidekoulun entinen rehtori

Moderaattorina toimii taidekriitikko, kuraattori Otso Kantokorpi

Tervetuloa! 

Seuraava paneeli- ja yleisökeskustelu on  keskiviikkona, 2.3.2011, samaan aikaan. Keskusteluissa pohditaan taiteen näkemistä. Sisällöstä tiedotetaan lähemmin myöhemmin.

Viisi rillipäistä äijää puhui vakavasti kauneudesta (etualalta Haapala, Enckell, Rautio, Viljanen). Tuntui jopa siltä, että onnistuin moderaattoritehtävässäni, vaikka tiedän että en ole kovin hyvä toimimaan kiihkottoman demokraattisesti silloin, kun puheenvuoroja täytyy jakaa muillekin. Uskaltaisin jopa todistaa, että 30-henkisen innokkaasti keskustelevan yleisön myötä tilaisuudesta tuli ilman mitään kliseitä suorastaan "lämminhenkinen". Hyvä fiilis ainakin jäi, eikä unikaan meinannut tulla, kun piti miettiä filsosofisen estetiikan ydinkysymyksiä. Sen ainakin uskallan sanoa, että kauneudesta kannataa edelleenkin puhua – ja itse asiassa Arto Haapala vahvisti, että yliopistolla sitä taas uskalletaan tehdäkin.