Yritän kuroa vähän kiinni kuluneen vuoden unohduksia, lähinnä tietenkin raportoimattomia näyttelyitä. Koska kuvaan joka päivä, ja tietokoneeni päivää kaikki sinne hillotut kuvat, on minun helppo pysyä kronologiassa. Ohessa jotain katutaiteen sukulaista, siis vessataidetta kuvattuna 10.1. – jolloin olin ensimmäistä päivää Suomessa Tallinnassa vietetyn vuodenvaihteen jälkeen eräässä keskustan juottolassa, jossa kävin pitkästä aikaa katsomassa vanhaa kaveriani Ekiä:
Tekstinä "Nam nam sanoi Diapam". Eiköhän tämä kerro tylyä kieltään suomalaisen syrjäytyneen tai syrjäytymisen riskivyöhykkeessä olevan miehen arjesta – sanoi EVA:n johtaja Matti Apunen mitä tahansa, niin kuin hän 8.2. A2:n työpahoinvointi-illassa sanoi kehuen falskisti suomalaisia työolosuhteita ja halveksien samalla varsin vastenmielisesti hädässä olevia ihmisiä. Marmattajia ja laiskureitahan tässä siis ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti