Eräs taiteilija ehti jo ihmetellä, että missä kärki, että olipas kritiikitön listaus. Niinpä olikin. Enkä muuhun pyrkinytkään. Ajattelin nimittäin, että kun Berliinissä tuntuu olevan aika voimakas imu ja kun se on aika lähelläkin ja vielä edullinen tavalliselle ihmiselle, niin tarjoan taidematkaajalle keskitetyn infon sen suomalaismenosta, jos vaikka joku haluaisi käydä bongailemassa. Tässä se:
Maailmalle
Berliinin kautta?
Suomalaistaiteilijan
haaveillessa maailmanvalloituksesta on Berliini – ennestäänkin jo yksi taidepääkaupungeista
– käynyt yhä varteenotettavammaksi vaihtoehdoksi. Kaupunkiin on 2010-luvulla
perustettu useita suomalaisvetoisia gallerioita.
On
toki mainittava, että ei maailmanvalloitus ole Berliinin kautta kovinkaan
helppoa. Kaupunki on taidetta täynnä: mahtimuseoiden lisäksi tuhannet
taiteilijat ja sadat galleriat kilpailevat huomiosta – ja myynnitkin tuntuvat
tapahtuvan Saksassa lähinnä muissa kaupungeissa.
Johonkin
oleelliseen Berliinissä on kuitenkin helppo päästä kiinni: verkostoituminen on
tässä avoimessa ja keskustelevassa kaupungissa helppoa, ja taide-elämää leimaa
ainakin ruohonjuuritasolla kollegiaalinen henki.
Jari Haanperä oman duuninsa kanssa.
Vuodesta 2010 toiminut Suomesta Galleria alkaa olla Berliinin suomalaisen taide-elämän aatelia – sekä myös avantgardea. Sitä vetää mediataiteilija, ohjaaja ja valo- sekä äänitaiteilija Jari Haanperä yhdessä tuottajana toimineen puolisonsa Mirka Flanderin kanssa. Aiemmin Potsdamser Strassella sijainnut galleria on ehtinyt jo muuttaakin: se joutui siirtymään alkuperäisen kadun poikkikadulle – alueelle, jossa ollaan jo huorien ja sutenöörien valtakunnassa. Ja rosoinen on ollut Suomestan ohjelmakin: se on tarjonnut berliiniläisyleisölle toisinaan varsin kokeellista suomalaistaidetta – osa tekijöistä ei Suomessakaan ole kovin tuttuja mainstream-taidekentällä.
Suomesta tekee yhteistyötä samassa talossa sijaitsevan Freies Museum Berlinin (www.freies-museum.com) kanssa, ja he ovat juuri avanneet talossa sijainneen vanhan kahvilan tiloihin uuden yhteisen projektitilan.
Tarjolla
on näyttelytilan lisäksi myös residenssi.
Suomesta Galleria
Bülowstrasse 90
(Schöneberg)
ti–la 13–18
Galerie Toolbox.
Galerie
Toolbox edustaa Suomessakin viime vuosina taidekenttää voimakkaasti muuttanutta
taiteilijavetoista galleriatoimintaa. Seitsemän taiteilijaa – Maija Helasvuo, Minna Jatkola, Mika Karhu,
Jukka Lehtinen, Niina Räty, Juha Sääski
ja Jan Kenneth Weckman – löi
hynttyynsä yhteen ja perusti syksyllä 2012 Berliiniin oman galleriansa. Vaikka
kyseessä onkin epäilemättä seitsemän taiteilijan muodostaman ryhmän oma
maailmanvalloitusyritys, on galleria sanojensa mukaan myös ohjelmallinen: se
käsittelee ”sosiaalisia kysymyksiä visuaalisen taiteen keinoin”. Esimerkiksi avajaisnäyttelyssä
käsiteltiin ”muuttuvaa Eurooppaa ja sen sosiaalisia ongelmia: eristäytymistä,
vieraantumista, yksinäisyyttä ja välinpitämättömyyttä”. Suoraan
katu-uskottavuuteen ei Toolbox ainakaan vielä kykene sijaitessaan melko
hiljaisen ja porvarillisen pikkukadun lintukodossa.
Tarjolla
on näyttelytilan lisäksi myös residenssi.
Galerie Toolbox
Novalisstrasse 7 (Mitte)
ti–la 12–18
Viime
vuoden heinäkuussa toimintansa aloitti Galerie Pleiku, jota vetää Lahden
taideinstituutista vuonna 2008 valmistunut taiteilija Jukka Hyytiäinen. Itä-Berliinin keskiössä, trendikkäissä maisemissa
toimiva galleria ilmoittaa esittävänsä ”korkealaatuista ja tuoretta
nykytaidetta sen kaikissa muodoissa”. Ihan cutting edge ei linja ole kuitenkaan
ollut, kun tarkastelee kolmeakymmentä jo pidettyä näyttelyä. Mutta odotellaan.
Tarjolla
on näyttelytilan lisäksi myös residenssi.
Galerie Pleiku
Eugen-Schöönhaar-Strasse
6A (Prenzlauer Berg)
ti–la 14–19
Eemil Karila ja Musterzimmer.
Huhtikuussa 2012 aloitti toimintansa Eemil Karilan vetämä Musterzimmer, joka on normaalin gallerian sijaan pikemminkin shworoom-tyyppinen ratkaisu. Galleria on Karilan työhuoneen etutilassa, joten pelkkä koputus ikkunaan saattaa avata gallerian.
Näyttelyissä
on nähty sekä berliiniläisen varsin kansainvälisen taiteilijayhteisön edustajia
että myös runsaasti suomalaisia. Linja on ollut vakuuttava.
Musterzimmer
Crellestrasse 44 (Schöneberg)
avoinna sopimuksen
mukaan
Ja on Berliinissä jopa yksi suomalaisgalleria, jonka ei tarvitse pohtia epätoivoisesti sitä, mistä seuraavan kuun vuokra raavitaan. Varakas taiteenkeräilijä ja Ensto Oy:n puheenjohtaja Timo Miettinen on pitänyt omaa galleriaansa Salon Dahlmania pommituksista säilyneessä loisteliaassa arvotalossa Charlottenburgissa. Pyrkimys on vähän etabloituneempaan nykytaiteeseen – esimerkiksi tuorein näyttelyn pitäjä on Marina Abramovićin vanha kumppani Ulay. Esillä on kuitenkin ollut myös suomalaistaidetta.
Tarjolla
on myös studioasunto – mutta ei kenenkään normaalitaiteilijan kannata
Berliinissä maksaa kuukaudesta 800 ja loppusiivouksesta 100 euroa. Tavallinen
heebo asuu sillä Berliinissä helposti kolme kuukautta.
Salon Dahlman
Marburger Strasse 3
(Charlottenburg)
pe 12–18, la 10–18
Gallery Taik
Lindenstrasse 34
(Kreutzberg)
ti-la 11–18
Kari Kenetti työnsä ääressä.
Eikä
entinen helsinkiläisgalleristi Kari
Kenettikään ole kokonaan unohtanut kuvataidetta. Hänen jo vuodesta 2008
toiminut designpuotinsa Kippis Designin seinillä on koko ajan tarjolla
suomalaisia maalauksia, jotka ovat käyneet myös kaupaksi – tosin lähinnä
expatriaateille. Mutta mitäs vikaa heidän taideharrastuksessaan sitten olisi?
Kippis Design
Torstrasse 147 (Mitte)
ma–pe 11–18, la 11–16
Ja
kaduilla voi sitten yrittää bongata Janne
Räisäsen, Robert Lucanderin, Antti Pussisen, Jussi Nivan, Mimosa Palen,
Marianna Uutisen, Jukka Korkeilan, Niina Lehtonen Braunin… ja ketä kaikkia niitä nyt onkaan. Berliini
alkaa nimittäin olla yksi Suomen suurimmista taidekaupungeista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti