Näyttelykuvia 866 & 867 & Virossa 102 & Katutaidetta 108: Ja taas joukolla Tallinnaan

Olin juuri toipunut Helsingin taidemuseon johtokunnan Tallinnan matkasta, kun taas piti lähteä reissuun. Espoon Taiteilijakilta oli värvännyt minut järjestämään heille syysseminaarin ja toimimaan matkaoppaana. Matka aloitettiin laivan kokoustilassa, missä minun piti tehdä kuvallinen esitys vieraaseen kulttuuriin – tässä tapauksessa siis Viro – tutustumisen projektista historiatietoisuuden ja taiteen kautta. Jouduin näyttämään kaikki kuvat yhdellä kertaa nostamalla nämä tikut ilmaan – vasemmassa tikussa on vähän runollisempia kuvia ja oikeassa proosallisempia:

M/S Starissa on nimittäin niin hienot konferenssifasiliteetit, että tykin VGA ei keskustellut minun Macini kanssa, ja välipala ei ilmeisesti kuulu asianmukaisiin fasiliteetteihin. Tallink on aina ollut paskafirma.
No, minähän sitten puhuin toista tuntia ilman kuvia ja vaihdoin aihettakin: yritin antaa hyvät taustat virolaisesta taide-elämästä ja sen institutionaalisesta rakenteesta.
Ja kun syysseminaarin teemana oli historiatietoisuus, ensimmäinen kohteemme oli Kadriorgin taidemuseo, missä oli parhaillaan näyttely Taiteilija ja Kleio – kuvia Baltian historiasta ja historiatietoisuudesta (7.9.2013–9.3.2014). 1800-luvun balttitaiteesta kootussa näyttelyssä kohtaavat "historian tapahtumat ja paikat, sankarit ja esikuvat".

Nykyajan sankari Ilppo Alho (s. 1954) kohtaa Artūrs Baumaniksen (1867–1904) kuurinmaalaiset soturit polttamassa kuolleita taistelijoita.

Tällainen 1800-luvun historiamaalaus ei ole ihan minun lajiani, joten ei asiasta enempää. Ihan kiinnostava pieni näyttely kuitenkin oli.

Osa porukasta juoksi viereisen Kumun salamannopeasti läpi ennen seuraavaa kohdettamme, joka oli ratikkamatkan päässä F-hooneessa odottava Leonhard Lapin (s. 1947), jolle olin antanut tehtäväksi kertoa virolaisen neuvostoajan taiteen ja nykytaiteen historiatietoisuudesta:

Jutustelimme siellä liki pari tuntia. Matkalla ratikkapysäkille törmäsimme katutaideduuniin jonka täytyy olla suomalaista tekoa:

Eiköhän tämä ole EGS (s. ?)?

Sitten Viron Nykytaiteen Museoon (Eesti Kaasaegse Kunsti Muuseum, EKKM), missä yksi paikan puuhamiehistä, taidehistorioitsija, kriitikko ja kuraattori Anders Härm kertoi meille paikan toiminnasta sekä Viron taide-elämästä ja sen institutionaalisista rakenteista:

Siihen loppui virallinen ohjelma, mutta osa porukasta lähti vielä kanssani ratikalla Koplinniemen kärkeen käymään baarissa. Koplin rapistuneessa työläisympäristössä odotti hauska yllätysnäyttely:

Ilppo Alho ja Mildred Lehtinen (s. 1956) tutustuvat yllätysnäyttelyyn luonnon helmassa.

Myöhemmin sain selville, että Koplin vanhoja kuvia ympäriinsä installoinut taho on Professorite Küla Selts (aluetta nimitettiin aikoinaan Professoreiden kyläksi, koska Tallinnan teknillisen korkeakoulun proffat asuivat vanhan telakan toimihenkilörakennuksissa silloin, kun telakan pääkonttori oli korkeakouun käytössä). Tämä lienee osa tuhoutuvan työläismiljöön puolesta käytävää epätoivoista taistelua. Luksusta sinne kuitenkin joskus nousee.

Hieno näyttelyidea, mutta vähän haikea olo tuli, koska vanhoja työläisparakkeja oli poltettu taas lisää.

***

Hyvä matka jälleen ja korkea työmoraali kaikilla – me emme suinkaan käyttäneet tätä telinettä tyhjäksi paluumatkalla: