Mehiläispesä vs. Forsblom

Mehiläispesä vs. Forsblom

En erinäisistä syistä johtuen kuulu Facebookin taikapiiriin. Koska olen kuitenkin ammatiltani toimittaja ja utelias sellainen, käyn silloin tällöin vakoilemassa FB:n keskusteluja, jotta saisin tuntumaa niihin asioihin, jotka pinnan alla kulloinkin kuohuvat. 

Kollegani ja ystäväni Heikki Kastemaa (Kulttuurinavigaattori) on näköjään ArtReviewin tavoin laatimassa listaa suomen taidemaailman vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. 

Heikki Kastemaa 19.10. käyttämässä vaikutusvaltaansa NVL:n taiteesta kirjoittamisen opiskelijoihin, joihin minäkin opettajana käytin vaikutusvaltaani.

Koen hankkeen monessa suhteessa hyvin ongelmallisena. Miten Heikki esimerkiksi aikoo ottaa huomioon sen, että taidekenttämme sisältää monenlaisia alakenttiä, jotka joko kohtaavat eri tavoin limittäin tai toisinaan eivät lainkaan? Entä erilaiset verkostot ja ristiinkytkennät? Miten hän aikoo suhtautua rahan ja vallan kytkentöihin? Mikä painoarvo niillä oikeasti on? ArtReviewin listan ykköspaikkaa pitää Qatarin taideruhtinatar Al-Mayassa Al-Thani vain siitä yksinkertaisesta syystä, että hän käyttää tällä hetkellä maailmassa eniten rahaa taideostoihin. Minkälaista vaikutusvaltaa raha on esimerkiksi verrattuna Taten johtamiseen (Nicholas Serota, sijalla 6)? Heikki itse toteaa FB:ssa, että ”ostovoimalla on eniten poweria taiteen vallassa”. Ei se kuitenkaan oikeasti näin ole. Se on sitä ArtReviewin listan mukaan, siis yhdestä mahdollisesta näkökulmasta käsin. Toisesta näkökulmasta käsin aivan yhtä hyvin Serota voisi olla maailman vaikutusvaltaisin taideihminen. Hän yhtenä on määrittämässä sitä, mitä Al-Thanille hyvänä taiteena tullaan jatkossa myymään. Esimerkiksi iso retro Tatessa saa Al-Thanin kiinnostumaan kenestä tahansa taiteilijasta. Taidemaailmassa raha toimii yleensä reaktiivisesti. 
Vaikutusvaltaa voi miettiä myös henkilöitymisen problemaattisuuden kautta. Jos ajatellaan vaikka galleriamaailmaa yhtenä osakenttänä, minä esimerkiksi koen Mehiläispesä ry:n paljon vaikutusvaltaisempana kuin Kaj Forsblomin, vaikka viimemainitulla onkin kaikki mahdollinen raha käytettävissään. Mutta mikä hemmetin Mehiläispesä ry? Opin sen vasta tänään. Se on Galleria Huutoa pyörittävä yhdistys, jossa on noin 100 jäsentä ja jonka hallituksen kokoonpanoa en edes kyennyt löytämään netistä. Tarkoitan siis vaikutusvaltaa minuun, joka itsekin olen kiistämättä myös taidevaikuttaja. Galleria Huuto vaikuttaa esimerkiksi minun toimiini ja valintoihini paljon voimakkaammin kuin Kaj Forsblom – johtuen siitä taidekäsityksestä, joka ohjaa minun toimiani. Yksi perusasia on uteliaisuus ja uuden nälkä, tulevaisuuteen kurkottaminen, taiteen sosiaaliset ulottuvuudet, taide ja politiikka… Huuto tarjoaa minulle uutta ja minulle vielä tuntematonta ja yleensä sellaista, joka kiinnostaa minua tavalla tai toisella – Forsblom yleensä vain sitä, minkä jo tunnen. 

Tämä on myös kiistaton esimerkki siitä, että vaikutusvallan analysoiminen pelkkien yksittäisten henkilöiden kautta on vinouttavaa. Eikä niitä henkilöitä aina edes löydy. Vaikutusvalta voi olla myös kollektiivista. Minä en tiedä Huudon hallituksen kokoonpanoa enkä osaa luetella sen sadasta jäsenestä kovinkaan montaa. Entä sitten Rajataide ry? Entä Mustarinda? Jos olisin osallistumassa Heikin listan väsäämiseen, ehdottaisinko minä Henni Oksmania (s. 1970, Huudon toiminnanjohtaja), Alma Heikkilää (s. 1984, Mustarindan puheenjohtaja) ja Tuija Lappalaista (s. ?, Rajataiteen puheenjohtaja)? Enhän minä edes tiedä, kuka on Tuija Lappalainen – ja vieressäni juuri nyt istuu kylään tullut tamperelainen ystäväni, eikä hänkään tiedä kuka on Tuija Lappalainen. Mutta hitto soikoon, Rajataide ry:n puheenjohtajan täytyy olla yksi Suomen taidemaailman power-listan nimistä!  
Tällaista tämä siis on, kun aletaan ihan oikeasti miettiä ja otetaan mukaan erilaisia muuttujia. 
Ymmärrän oikein hyvin, että valtaa ja vallan rakenteita on syytä analysoida koko ajan, jotta ymmärtäisimme ja voisimme jopa tietyllä tavalla valvoa kentän toimintaa ja jotta voisimme yrittää tehdä sitä demokraattiseksi ja muutenkin paremmaksi. Kriittisenä journalistina olen kokenut tekeväni sitä koko ajan ja koen sen myös velvollisuudekseni. En kuitenkaan usko, että satunnaisten taideihmisten mutupohjainen huutoäänestys yksittäisistä vallankäyttäjistä tuottaa mielekästä materiaalia. Ainakaan se ei ole yhteismitallista. 
Yksi ongelma on se, että vaikutusvaltaa on niin monenlaista. Jotkut saavat kicksinsä itse vallasta (ja rahasta), he saattavat vain haluta kasata sosiaalista ja taloudellista pääomaa. Jotkut saavat kuitenkin kicksinsä siitä, että vallan avulla voi tehdä kiinnostavia – jopa hyviäkin – asioita. Miten mitata erilaisia vallan käyttötapoja, ilmenemismuotoja ja suoranaisia lajityyppejä? 
Minä ainakin olen vakavissani siinä mielipiteessäni, että Henni Oksman on vaikutusvaltaisempi taideihminen kuin Kaj Forsblom. Mutta vain yhdestä, minulle tärkeästä näkökulmasta. Miettikää tätä, kun luette Heikin tulevaa listaa. Itse asiassa en edes haluaisi nähdä Henni Oksmania ja Kaj Forsblomia samalla listalla. Kyse on niin erilaisista maailmoista. Forsblom on ja haluaa olla taideruhtinas, Oksmania sellainen tuskin kiinnostaa. Heidän vaikutusvaltansa eivät ole yhteismitallisia.

PS. FB:ssa Heikki lupasi jättää oman nimensä pois. Eikö tämäkin ole vinouttavaa? Kyse on kuitenkin aktiivisesta keskustelijasta ja bloggaajasta, jonka ääntä suomalainen taidemaailma kuuntelee ja jonka power-lista tulee taatusti herättämään keskustelua ja vaikuttamaan omalta osaltaan keskustelun saamiin henkilöityviin suuntiin. Eikö Heikki itsekin ole melko vaikutusvaltainen taideihminen?