Äitien kielet

Eilen alkoi Universumissa viisipäiväinen performanssifestivaali Mother's Tongue (14.–18.10), jonka puuhahenkilöinä toimivat hollantilaissyntyinen, Suomessa vuodesta 1994 vaikuttanut Willem Wilhelmus (s. 1951) ja italialaissyntyinen, hänkin jo vuodesta 2006 Suomessa vaikuttanut Egle Oddo (s. 1975).
Ympäri maailmaa koottu transkulttuuristen performanssitaiteilijoiden katsaus kysyy muun muassa: "Is there for transcultural artists any correlation between the lack of using their mother tongue and their creative activity and artistic quality?" 
Eilen tätä kysyivät vaasalainen, äidinkielenään ruotsia puhuva Marcus Lerviks (s. 1969), joka muun muassa söi kottikärräämiään lehtiä:

Ja nykyään Helsingissä vaikuttava, venezuelalaissyntyinen Ignacio Pérez Pérez (s. 1984), joka muun muassa söi aakkosia:

Ja Belfastissa vaikuttava meksikolaissyntyinen Elvira Santamaria Torres (s. 1967), joka muun muassa söi lankaa:

Ja Suomessa parhaillaan residenssissä olevat espanjalaiset Ana Matey (s. 1978) sekä Isabel León (s. 1974), jotka eivät syöneet Helsingin Sanomia, vaan tekivät sillä jotain muuta:

Ja meksikolaistaustainen, Saksassa työskentelevä Lala Nomada (s. 1982, oik Gabriela Aldrete), joka muun muassa söi hiiltä niitattuaan itsensä ensin hiuksista pöytään kiinni:

Ennen muinoin performanssin määrittelyssä vitsailtiin, että se on sitä, kun alastomat ihmiset kaatavat päälleen jotain juoksevaa. Eilisen perusteella voisimme siis lisätä hupailumäärittelyyn jonkin ei-syötäväksi tarkoitetun syömisen.
Mutta vakavasti ottaen: teema on kiinnostava. Jos olette nopeita, ehditte vielä festivaaliin kuuluvaan keskustelutilaisuuteen Suomen valokuvataiteen museolle tänään klo 13.00. Mukana paneelissa ovat Teatterikorkekoulun proffa Ray Langenbach (s. 1948), kulttuuriantropologi Anu Lounela ja Wilhelmus.
Ja illalla taas Universumiin klo 18.30. Eilistä yleisömäärää, joka oli pienempi kuin artistien määrä, voisi ihan hyvin kasvattaa. Tilaisuus on maksuton.