Kuka määrittelee maalaustaidetta?

Taidemaalariliitto juhlii 85-vuotista taivaltaan eri tavoin, muun muassa Tuubit auki -tapahtumalla (11.–12.10.). Tänään tuli tiedote. 
Näin liitto kertoo itsestään: "Taidemaalariliiton toiminnan yleisenä tavoitteena on maalaustaiteen aseman kehittäminen ja vahvistaminen. Keskeisiä kysymyksiä ovat taidemaalauksen määrittely ja sen ytimen sekä rajojen tutkiminen nykyhetkessä ja jatkuvasti muuttuvassa maailmassa."
Minua nauratti. Melkein uskaltaisin väittää, että taidemaalauksen määrittely ei voi eikä saa olla keskeinen kysymys maalaustaiteen aseman kehittämisessä ja vahvistamisessa, jos liitto tahtoo ihan oikeasti elää tässä muuttuvassa maailmassa. Enkä oikein tiedä, onko tuo edes mielekäs kysymyksenasettelu. Haluaisin myös kuulla lisää tuosta ytimestä ja sen määrittelystä.
Sen kuitenkin tiedän, että tutkimisen sijaan liitto lähinnä suojelee ydintään ja rajojaan. Suomessa on nimittäin muutama sata taidemaalaria tai sellaisena itseään pitävää, jotka katsovat liiton epäonnistuneen juuri tässä määrittelytehtävässä, koska heitä ole – joitakin useista yrityksistä huolimatta – hyväksytty liiton jäseniksi. Tämä on ns. määrittelyvallan käyttöä konkreettisesti. En minä oikein muita määrittely-yrityksiä liitolta muistakaan – jos ei sitten liiton epäonnistunut lehtikokeilu (Taidemaalaus, 2008–2011) ollut sitä. 
Toisaalta minulla on esimerkiksi muutama taiteilijaystävä, joka on päässyt liiton jäseneksi pelkillä pisteillä – maalamatta koskaan yhtäkään maalausta. Mutta antoihan Carnegie maalauspalkintonsakin useamman kerran ei-maalarille. Pohtikohan liitto koskaan tätä seikkaa?
On se niin vaikeaa, juuri tämä määrittely.
Liitto muuten ilmoittaa hallituksen ja näyttelytoimikunnan jäsenten nimet kotisivuillaan, mutta ei jäsenhakulautakunnan jäseniä – siis niitä, jotka sitä konkreettista määrittelyvaltaa käyttävät. Arvaatte varmaan miksi. 

En muuten oikein ymmärrä, miksi minun piti tämä kirjoittaa. Rupesi vaan aamulla naurattamaan tuo juhlapuheinen 'määrittely'. Ja ajatukset sitten vain kulkivat tahattomasti näihin suuntiin. Eikä oikein ollut muutakaan tekemistä, kun päivän – itse asiassa koko viikon ainoa tilattu – kritiikki oli valmis jo ennen kymmentä.

Ja toki tiedostan, että minäkin käytän työkseni tuota määrittelyvaltaa. Ja sekin naurattaa joskus – ihan itseironisesti. Varsinkin silloin, kun joku sanoo minulle joskus (itse asiassa aika usein), että "enhän minä taiteesta mitään ymmärrä, mutta..." Osa niistäkin, jotka ostavat taidetta, aloittavat lauseen usein näin. Ja sitten minun pitää seurata aikaani ja muuttuvaa maailmaa ja kertoa, että noin ei pidä sanoa siitä ja siitä syystä...

PS. Hetkeä myöhemmin. STOP PRESS! Nythän tulikin ihan muuta ajateltavaa. Taike tiedotti juuri uusista taideneuvoston valitsemista jäsenistä taidetoimikuntiin. Tässä teille ihan oikean ja ison määrittelyvallan käyttäjät juuri nyt (mihin yllä tekemäni linkkikin viittasi):

Visuaalisten taiteiden toimikunta 
Tero Nauha, performanssi- ja kuvataiteilija, tutkija, Helsinki, toimikunnan puheenjohtaja
Pirjetta Brander, kuvataiteilija, Helsinki
Terhi Ekebom, kuvittaja, sarjakuvantekijä, Helsinki
Aimo Katajamäki, graafinen suunnittelija, kuvittaja, Helsinki
Markus Kåhre, kuvataiteilija, Espoo
Anne Tamminen, kuvataiteilija, Hämeenlinna
Anna Tuori, taidemaalari, kuvataiteilija, Helsinki
Santeri Tuori, valokuvataiteilija, Espoo
Harri Laakso, professori, taiteen tohtori, Akaa
Anni Leppälä, valokuvataiteilija, Helsinki
Arja-Liisa Räisänen, toiminnanjohtaja, FT, Oulu
Juhani Tolvanen, toimittaja, kriitikko, tietokirjailija, Helsinki

Kuvataiteen jaosto 
Tero Nauha, performanssi- ja kuvataiteilija, tutkija, Helsinki, jaoston puheenjohtaja
Pirjetta Brander, kuvataiteilija, Helsinki
Reima Hirvonen, taidemaalari, kuvataiteilija, Eno
Markus Kåhre, kuvataiteilija, Espoo
Katriina Rosavaara, kuvataiteilija, Helsinki
Anne Tamminen, kuvataiteilija, Hämeenlinna
Anna Tuori, taidemaalari, kuvataiteilija, Helsinki
Harri Turunen, kuvanveistäjä, Joensuu 

Valokuvataiteen jaosto
Harri Laakso, professori, TaT, Akaa, jaoston puheenjohtaja
Anni Leppälä, valokuvataiteilija, Helsinki
Arja-Liisa Räisänen, toiminnanjohtaja, FT, Oulu
Päivi Setälä, TaT, valokuvataiteilija, johtaja, Pori
Santeri Tuori, valokuvataiteilija, Espoo
Hanna Weselius, valokuvataiteilija, Helsinki

Audiovisuaalinen taidetoimikunta 
Jouko Aaltonen, elokuvaohjaaja, tuottaja, Helsinki, toimikunnan puheenjohtaja
Joonas Berghäll, tuottaja, elokuvaohjaaja, Espoo
Saara Cantell, elokuvaohjaaja, Helsinki
Mia Kivinen, valosuunnittelija, kuraattori, Helsinki
Antti Ikonen, lehtori, Helsinki
Tero Koistinen, toimitusjohtaja, Helsinki
Leena Perälä, elokuvasihteeri, Lahti
Perttu Rastas, erikoissuunnittelija, Helsinki
Minna Suoniemi, mediataiteilija, Helsinki
Päivi Valotie, toimittaja, kriitikko, Turku
Sami van Ingen, kuvataiteilija, Savonlinna

Mediataiteen jaosto 

Perttu Rastas, erikoissuunnittelija, Helsinki, jaoston puheenjohtaja
Miia Rinne, mediataiteilija, Helsinki
Minna Suoniemi, mediataiteilija, Helsinki
Sami van Ingen, kuvataiteilija, Savonlinna 

Valo- ja äänitaiteen jaosto 

Mia Kivinen, valosuunnittelija, kuraattori, Helsinki, jaoston puheenjohtaja
Antti Ikonen, lehtori, Helsinki
Petteri Pietiäinen, valo- ja äänisuunnittelija, Helsinki

PPS. Otetaan nyt vielä rautalangasta vääntäen tuo määrittelyn ongelmallisuus. Uudessa visuaalisten taiteiden toimikunnassa on vain yksi Taidemaalariliiton jäsen: Tero Nauha (s. 1970). Sitten voi kysyä, että kuinka paljon performanssitaiteilijana tunnettu Nauha maalaa tai ylipäänsä identifioi itsensä maalaustaiteeseen. No, Pirjetta Brander (s. 1970) on maalannut tosi paljon, mutta hänellä on parhaillaan veistosnäyttely Galleria Sculptorissa eikä hän ole edes Taidemaalariliiton jäsen – itse asiassa hän on Muun ja Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsen. Eikä ole muuten edes porukan ainoa maalarimaalarimaalari Anna Tuorikaan (s. 1976) Taidemaalariliiton jäsen. Mutta onhan toimikunnan alaisessa kuvataiteen jaostossa – mikähän muuten on varsinaiseen toimikuntaan kuulumisen ja pelkkään jaostoon kuulumisen käytännön ero? – peräti kaksi: Reima Hirvonen (s. 1963) Enosta ja sitten liiton liki nelikymppinen kokelasjäsen Katriina Rosavaara (s.?). Taidemaalariliitossa on nimittäin sellainen erikoisuus, että joku voi roikkua kokelasjäsenenä 10 vuotta ja tulla sitten hylätyksi kokonaan, jos lautakunta ei valitse mukaan. Muistan itse asiassa oikein hyvin sen ajan, kun Juhani Palmu (s. 1944) yritti 2000-luvun alussa päästä liittoon kokelajäsenyyden kautta. Eihän se onnistunut, ja varmaan yli viisikymppistä äijää, joka silloin tienasi maalauksillaan enemmän kuin kukaan muu suomalainen taidemaalari, vitutti ja rankasti. Ja muistan minä senkin, kun Riitta Nelimarkka (s. 1948) ei päässyt mihinkään haluamaansa liittoon päästäkseen mukaan viimeiseen painettuun taiteilijamatrikkeliin ja sen kuinka hän lopulta keksi Muu ry:n himojaan varten. Ja sehän yllättäen onnistui. Silloin minulta meni usko Muun muunlaisuuteen. 
Ota tästä nyt sitten selvää.
Itse asiassa muistan hyvin sen ajan, kun lajiliittojen tarpeellisuudesta yritettiin käydä keskustelua. Eihän siitä mitään tullut.

PPPS. Ja nyt joku saisi tarjota minulle ihan oikeita töitä, ettei minun tarvitsisi lämpimikseni kirjoitella tällaisia. Johan joku suuttuu minulle.