Poliittisen urani huippuhetket

Olen erilaisten sattumusten summana ehdokkaana kevään eduskuntavaaleissa – vassari tietty. Kampanjointini on kuitenkin aika liikuttavaa. Yhteen keskustelutilaisuuteen olen osallistunut ja yksi on vielä luvassa. Viime keskiviikkona olin itse tähti – näillä näkymin sen ainoan kerran. Olin Ravintola Toverissa esiintymässä puolueosastoni, Vasemmistoklubin järjestämässä tilaisuudessa:

Puhuin kaksi tuntia kulttuuripolitiikasta, taiteen ja ja kaikkialle tunkevan talousfundamentalismin suhteesta ja sitä sun tätä asiaa sivuavaa – muun muassa Baumolin taudista. Ja sivuttiinhan sitä Guggenheimiakin. Oli aika hauskaa, mutta kuulijoiden määrä kertoo kulttuuripolitiikan kiinnostavuudesta vaalien yhteydessä – näinhän me jo vähän aikaa sitten Hesaristakin opimme [vain kuudelle prosentille gallupiin vastanneista kulttuuripolitiikalla oli vaaleissa merkitystä]: kuulijoita oli tasan 12. 
Olin minä Ylen vaaligalleriassakin, mutta esintymiseni oli korkeintaan keskinkertaista. Vähän lattealta tuntuu tämän linkin ehdokas.
Mutta, toisaalta, jos etsitte ehdokasta, joka on kyllästynyt siihen, että ihmisen elämä tuntuu olevan talouden palveluksessa, vaikka talouden pitäisi vain olla hyvän elämän palveluksessa, ja joka on kyllästynyt kulttuurin ja taiteen jatkuvaan markkinaistamiseen ja joka haluaa säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan ja joka ei pidä elitistisestä kulttuurielämästä, mutta uskaltaa kuitenkin puhua taiteen itseisarvosta ja sen vapaudesta [vrt. perustuslain 16. pykälä], tässä teille on sellainen.