Julkaistua 57 & Näyttelykuvia 149: Piilon Immi

Tänään oli Galleria Ortonissa nykyisin Ruotsissa vaikuttavan Piilon Immin (s. ?) avajaiset, joissa pidin avajaispuheen. Immi itse ei avajaisiin päässyt, mutta tunnelma oli lämmin ja lopulta vähän riehakaskin – jatkot tuttuun tapaan Ravintola Salvessa. Immiä edusti hyvin hänen sielunsiskonsa, akateemikko Outi Heiskanen (s. 1937). 

Ortonin gallerian sivuille ilmestyi sitten lyhyt esittelyni Immistä. Jos joku on ehtinyt lukea jo Ortonin lehdessä olleen Immi-juttuni, ei tätä kannata lukea – se on lähinnä vanhan jutun stilisoitu loppuosa.  

 Akateemikko lausuu savolaista runoa, koska hänellä – kuten kaikilla muillakin ihmisillä – on hänen mukaansa oikeus luovaan ääni-ilmaisuun.

Piilon Immi

Akateemikko, taidegraafikko Outi Heiskanen (s. 1937) on tuonut Galleria Ortoniin nähtäväksi suojattinsa, Piilon Immin töitä. Heiskanen on aina suhtautunut kriittisesti taidemaailman rajoihin ja on arvostanut myös kouluttamatonta kansanomaista luovuutta: ”Jos ihminen osaa leipoa, ommella tai vaikkapa vain leikata leipää – tehdä käsillään jotain, osaa hän myös tehdä taidetta.” Heiskanen ei vierasta edes moottorisahaveistoksia vaan haluaa hankkia sellaisiakin nyt vanhemmilla päivillään takaisin hankkimaansa lapsuudenkotiin Vehmaalla.

Juuri Vehmaalla Heiskanen tutustui myös Immi Piiloon, ”kunnanhoidokkiin” jonka kanssa hän lapsena vietti aikaa hiekkakasalla kotinsa lähellä. Heiskanen muistaa ajan, jolloin sodanaikainen puute pakotti käyttämään paperista valmistettuja kenkiä, jotka kihnuttivat akillesjänteen miltei poikki. Kouluun asti ei päässyt, mutta palokunnantalon edessä olevalle hiekkakasalle pystyi sentään konttaamaan. Ja siellä oli ystävänä Immi, jonka kunnannaiset jostain syystä toivat aina paikalle.

Sitten Heiskaselta kysyttiin, että haluaisiko hän lähteä Ruotsiin sotalapseksi, jos vaikka Suomi menettäisi itsenäisyytensä. Ei halunnut pieni Outi pois kotoa. Mutta Immi sinne ilmeisesti lähti, koska häntä ei enää vuosikymmeniin näkynyt.

Heiskasen taiteilijanura on vienyt hänet usein Ruotsiin, ja sieltä Immi yhtäkkiä putkahti esiin. Akateemikko ihastui Immin vapauteen ja linjattomuuteen: ”Immi läiskii ilokseen.”

Heiskasen mukaan ”itseilmaisun oikeus on kaikilla”, ja toisaalta ”akateemikon homma on itseilmaisun kannustaminen”, ja niinpä hän halusikin tuoda Immin töitä laajemminkin katsojien iloksi ja rohkaisuksi. Hän nimittäin tietää ihan oikeasti, että meissä kaikissa piilee pieni Piilon Immi – ehkä hänessä itsessäänkin.

 Vasemmalla Immin muotokuva Outsasta, oikealla Immin omakuva. 

***

Immin näyttely oli ehkä vähän epätasainen, mutta parhaimmillaan sen raikkaus ja tuoreus oli tosi riemastuttavaa. Turhista modernistisista säännöistä hän ei ainakaan piittaa.