Julkista taidetta 54: Lontoon hevosia

Palaan vielä Lontoon matkaani 6.–11.4. Yritän reissuillani bongata aina myös julkista taidetta – oli sitten kyse Mikkelistä, Tallinnasta tai Lontoosta. Lontoossa iski kuitenkin aika nopeasti pronssipatsaiden tuottama ähky. Niitä oli vähän siellä sun täällä, ja niiden kiinnostavuus jäi yleensä aika pieneksi. Vaikkapa tällainen herooinen Lontoon pommitusten sankareita juhlistava palomiesjuttu:

Kyseessä on St. Paulin katedraalin lähellä sijaitseva, kuvanveistäjä John W. Millsin (s. 1933) Blitz – The National Firefighter's Memorial (1991). Mills ei sano minulle mitään, vaikka näyttääkin olevan palkittu, pitkän uran ja monia julkisia veistoksia tehnyt taiteilija. Mutta sen verran anakronistinen veistos on, että kun näin sen, ajattelin heti, että sen täytyy olla kotoisin jostain 1940–50-luvuilta. 

Itse asiassa aloin vältellä näitä näkyjä, ettei minun tarvitsisi suotta ottaa valokuvia ja yrittää selvitellä niiden tekijöitä, joita en enää ensi vuonna tule muistamaan. Testatkaa vaikka.

Mutta oli Lontoossa sitten ihan toisenlaisia veistoksia. Yksi suurimmista yllätyksistä oli varmaankin Trafalgar Squaren yhdellä jalustalla seisova keinuhevonen. Tämä aukion neljäs veistoskoroke jäi aikoinaan tyhjäksi ja pysyi sellaisena aina vuoteen 1998 saakka, jolloin sille alettin Royal Society of Artsin toimesta tilata vaihtuvia taideteoksia. Nyt vuorossa on – jo kahdeksantena – tanskalais-norjalainen palivaljakko [Michael] Elmgreen (1961) & [Ingar] Dragset (s. 1968). He ovat tehneet kimpassa paljon duuneja. Tämän vuoden helmikuussa paljastettu Powerless Structures, Fig. 101 kuvaa sankareiden sijaan keinuhevospoikaa, jonka pitää käydä jokapäiväisiä kasvamisen taisteluja:

Onhan veistos aika hauska, mutta ehkä kuitenkin vähän ilmeinen juuri tähän paikkaan – toisella puolella rappusia seisoo nimittäin "ihan oikea" ratsastajapatsas, jota en viitsinyt edes mennä kuvaamaan. 

Jos haluatte tutustua projektiin ja sen sivuille koottuihin lukuisiin kritiikkeihin, tässä linkki.

***

Eikä aikaakaan, kun näin toisen omituisen ratsastajapatsaan:

 

Tämän Soho Squarella sijatsevan ilmeisen humoristisen veistoksen nimi on The Conversion of St. Paul (2010), ja veistäjä on Bruce Denny (s. 1967). Kun tutkin tarkemmin asiaa, huomasi, että se oli ensin sijainnut St. Paulin katedraalin kupeella osana Paavalia juhlivaa näyttelyä, ja nyt Dennyn veistoksia oli siirrretty Sohoon väliaikaiseen myyntinäyttelyyn. Enpä minä kyllä ostaisi moista hirvitystä, sillä sen huumori – muun muassa hevosen kökkö anatomia – taitaakin olla tahatonta. Ei siellä Lontoossakaan kaikki suodattimet näköjään toimi.

***

Kolmas hevonen herätti sekin aika ristiriitaisia tunteita. Marble Archilla oli jättimäinen hevosenpää – lieneekö kumartumassa juomaan?

Tämä heppa on Nic Fiddian-Greenin (s. 1963) Still Water (2010), ja tästä mammutista on peräti kolmen editio, mikä on mielestäni aika uskomatonta – jopa ehkä vähän sopimatonta. Yritteliäitä veistäjiä on siis Lontoossakin. Lieneekö sielläkin kunnallispolitiikka sellaista, että ei-niin-hyvät veistoksetkin saavat jalansijaa arvopaikoilla? 

PS. Tai en minä oikein osaa sanoa, että voisiko tuo Fiddian-Green sittenkin olla vähän kiinnostava. Kummallinen se ainakin on.