Eilen kävin Damien Hirstin (s. 1965) retrossa (4.4.–9.9) Tate Modernissa. Tuli muun muassa nähtyä tämä kymmenien miljoonien platinasta ja timanteista tehty pääkallo For the Love of God (2003), joka oli jättihallissa pienessä kopissa ja jonne jonotettiin kuin Mona Lisan luokse – ja jota ei toki saanut valokuvata, mistä en tietenkään piitannut:
Ja tuli nähtyä lehmänpuolikasta formaldehydissä:
Ja perhosista tehtyä maalausta:
Ja kärpäsistä tehtyä maalausta:
Oli muuten sikahieno pyöreä maalaus.
Minä kuulun siihen taideosastoon, jota Hirst on aina lähinnä ärsyttänyt, mutta taidanpa nyt vähän kääntää kelkkaani. Olin aika vaikuttunut kokonaisuudesta. Palaan asiaan, kun Kauppalehteen tänään kirjoittamani juttu joskus ilmestyy.
PS. Mutta kyllä minä silti sympateerasin sitäkin tyyppiä, joka oli maalannut "Occupyn" Hirstin Taten ulkopuolella seisoneen veistoksen alaosaan:
On se vähän niinkin. Mutta nyt lähden syömään fish & chips -annoksen. Kai sitäkin on Lontoossa kokeiltava.
PS. Tältä se näytti (eikä se kovin kummoinen maultaan ollut):
Taide on saatu aikaan uskomalla, se on kokonaan riippuvainen uskostasi; niin paljon kuin uskot, niin paljon sinulla on.Todellakin; uskomiseni saa aikaan taiteen , mutta uskomiseni ei saa aikaan totuutta; se vain vastaanottaa sen.
VastaaPoista