Palaan vielä lyhyesti Lontoon matkaani 6.–11.4. Kolme mittavaa näyttelyä katsoin kunnolla, mutta muutakin tuli toki nähtyä.
Picasson jälkeen juoksin yhden näyttelyn läpi kohta toista näyttelyä, enkä todellakaan tutustunut siihen, mutta kyllä nyt vähän harmittaakin, että voimat ovat rajalliset. Tate Britainin Romantics (9.4.2010–9.4.2012) olisi nimittäin ollut ihan kiinnostava, mutta katselin vain John Constablen (1776–1937) pilvimaalaukset ja J.M.W. Turnerin (1775–1851) meren valohämyä. Mutta on ne molemmat niin hemmetin hienoja:
John Constable: Study of Clouds, 1822.
J.M.W. Turner: Norham Castle, Sunrise, noin 1845.
Valitettavasti näyttely meni jo, joten en voi enää suositella sitä.
***
Tate Britainissa oli myös pieni erikoisnäyttely Turnerin viivan ja värin käytöstä. Color & Line: Turner's Experiments (2.5.2007–30.4.2012) on sekin loppumassa, mutta ei sen takia kannata Lontooseen rynnätä. Pienessä didaktisessa näytelyssä keskityttiin muutamiin yksityiskohtiin ja tarjottiin yleisölle interaktiivisia härpäkkeitä. Pitihän minunkin sitten piirtämällä kopioida Turnerin vedosta, kun kerran oli tarjolla pulpetti ja kynä:
Tiedä nyt sitten näistä museolehtoreiden ideoista.
***
Aika hämmästyttävää on myös se, että ainakin Kew Gardensin antamien tietojen mukaan tämä on ainoa yksittäisen naispuolisen brittitaiteilijan pysyvästi esillä oleva taidekokoelma!
South African Sundews and other Flowers.
***
Kew Gardensissa on myös vaihtuvien näyttelyiden tila, Shirley Sherwood Gallery, maailman ensimmäinen pelkästään kasvitieteelliselle taiteelle omistettu galleria. Tohtori Shirley Sherwood (s. joskus 1930-luvulla) on kasvitieteellisetn kuvitusten keräilijä ja myös kirjailija, jolle nimetty galleria avattiin vuonna 2008.
Nyt tiloissa oli kaksi vaihtuvaa näyttelyä. The Pressed Plant – Rachel Pedder-Smith's Herbarium Specimen Painting (31.3.–7.5.) oli aika huikea viisimetrinen kokonaisuus Kew'n omista kasveista:
Jättimaalauksen yksityiskohta.
Rachel Pedder-Smith (s. 1975) on kasvitaiteilija, joka jatkaa kunniakkaasti tätä vanhaa perinnettä. Maalaus syntyi hänen väitöskirjaansa varten.
Kuten sanoin, en tästä lajista paljoakaan ymmärrä, mutta on se kiinnostava nähdä outoa genreä, jolla on ihan omat konventionsa ja pelisääntönsä. En minä tiedä, näinkö hyvää vai huonoa vai keskinkertaista kasvitaidetta, joten tähänkin lajiin olisi syytä vähän tutustua.
***
Toinen gallerian näyttely oli kokoelmista koottu Plants in Peril (26.11.2011–9.4.2012), joka siis meni sitten jo ohi. Uhanalaisia kasveja oli yli 30 maasta. Oikeassa reunassa muuten tässä seurassa harvinainen pastellimaalaus – kasvin valitettavasti jo unohdin, kuten tekijänkin:
***
Lontoon matka oli likipitäen täydellinen, mutta oli tarjolla yksi pettymyskin. Olen dokumentoinut katutaidetta siellä missä kuljen, mutta Lontoosta tuli tässä suhteessa täydellinen pettymys. Odotin hienoja Banksyn (s. ?) tyylisiä sapluunaduuneja, mutten nähnyt juuri yhtikäs mitään – vaikka asuimme Paddingtonissa, vierailimme Brixtonissa ja Limehousessa sekä toki Sohossa ja Chinatownissa ja kiertelimme keskustan museoiden kieppeillä.
Brixtonissa oli erään kaupan ikkunasuojassa tällainen:
Portobello Roadin lähistöllä oli kadussa pari venäläistä sapluunaa:
Satunnaisia run of the mill -duuneja sattui silmään, mutta ei niitä oikein jaksanut ryhtyä kuvaamaan. Tässä muutama hajahuomio:
Pubit menevät edelleenkin aikaisin kiinni, mutta eihän uupunut taidematkaaja paljon iltabiletystä jaksakaan. Viimeisenä iltana kävimme kuitenkin bluesklubilla, jossa meni yli puolen yön. Ain't Nothnin But... -klubilla esiintyi BluesMix:
Katutaidetarjonnan tavoin bändi oli vähän sellainen run of the mill -akti, mutta kosketinsoittaja ja fonisti Bob Morgan kyllä soitti vallan hienosti, vaikka olikin ihan pöllyssä. Tästä linkistä yksi studiobiisi bändin tuoreelta albumilta.
Että se Lontoosta tällä erää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti