Sunnuntaina 25.3. päätin käydä muutamassa näyttelyssä, mutta kierros kasvoikin yllättäen vähän isommaksi.
Aloitin Kalliosta, missä on uusi galleria: Kallio Kunsthalle. Tarjolla oli yhteisnäyttely Voodoo Capital, jossa oli haitilaista voodoo-pohjaista taidetta Port-au-Princestä: (7.3.–15.4.)
Näin tiedotteessa: "Voodoo Capitalin teosten luonne vaihtee massatuotetusta muovikrääsästä post-apokalyptiseen jätteeseen – joka on tällä hetkellä Haitin 'luovan luokan' keskeisin työväline. Teokset on tuotettu ja valittu näyttelyyn kaikkien aikojen toisen Haitissa järjestetyn Ghettobiennaalin aikana, joulukuussa 2011."
Georges Ralf (s. 1965), Marasa Danbala, 2011.
Kiinnostava pieni näyttely. Ja kiinnostava uusi galleria. Eikä kannata pelästyä, kun siellä ei koskaan ole ketään. Naapurin Elokolosta tullaan mieleellään avamaan ovi vierailijalle.
***
Ja kun Kalliossa oltiin, niin sitten Kingi Kongi Galleriaan. Siellä oli musiikkiguru Jimi Tenorin (s. 1965) valokuvanäyttely Autobahn (8.–28.3.). Näin itse tekijä: "Aloitin tämän projektin sattumalta. Olimme yhtyeeni kanssa keikkareissulla ja pysähdyimme pissatauolla. Näin tien laidassa kaksi muumioitunutta supikoiraa. Ne näyttivät mielestäni abstrakteilta maalauksilta. Päätin aloittaa kuvaamaan niitä suuren formaatin kameralla ja printata niistä jättisuurennoksia. Kuvaan kaikki kohteet suoraan ylhäältäpäin, jotta kuvat näyttäisivät mahdollisimman maalausmaisilta ilman perspektiiviä."
Motiivikseen Tenor ilmoittaa huolen eläimistä.
Pelkkä "maalauksellinen" eläimenraato ei tietenkään ole kohvin vahva statement, mutta hyvä näinkin. Ihan kiinnostava juttu – vaikka kyllä Anne Koskisen (s. 1969) pronssiin valetut samanalaiset raadot ovat vaikkuttavamapia.
***
Sitten Galleria Amaan, missä oli Raija Malkan (s. 1959) Lisbon Story (3.–25.3.).
Malkan konstruktiivissävyiset, valoa ja väriä tutkivat maalaukset olivat hienoja, ja laatikkomaisen alusta reunatkin oli poikkeuksellisen oivaltavasti käytetty:
Hyvin on tilat ja tunnelmat viritetty.
***
Ja sitten Kuvataideakatemian galleriaan katsastamaan tulevaisuuden taidetta. Minnamari Toukola (s. 1982) oli täyttänyt Kansanlauluja-näyttelyllään (15.–25.3.) gallerian erilaisilla oivalluksilla ja hurjalla käsityöllä. Näin taiteilija itse kauniisti: "Ihmisen jälkiä, haaveita ja muistoja, hiljaista värinää meluisassa maailmassa, särkynyttä ja korjattua, tiedostamatonta ja tiedostettua, päästös ja sitten päätös sekä yksi elävä kuva." Ja näin näkyivät rakenteetkin:
Aivan vallan mainio näyttely, jossa taiteilija oli antanut opiskeluaikojen riskinoton toimia niin kuin pitää: kaikkea mahdollista voi ja pitää kokeilla. Useimmiten tulos oli vielä varsin onnistunut:
Ja minähän innostuin jopa tekemään kaupat yhdestä työstä, vaikka rahaa ei liiemmälti olekaan.
***
Ja sitten Forum Boxiin, missä esiintyi Antti Oikarinen (s. 1974) näyttelyllään "Veistoksia" (2.–25.3.):
Siinähän se tulikin jo kuvakavalkadina. On näitä veistoksellisuutensa kyseenalaistavia veistoksia tullut nähdyksi aika paljon – niin paljon, että mietin pitkään Oikarisen roolia: kertoiko hän vain vitsejä vai nostiko hän esiin jotain oleellista?
Oli miten oli, mutta oli se siltikin metka näyttely.
***
Boxin Mediaboxissa oli esillä (14.–25.3.) Sasha Huberin (s. 1975) lyhyt video Louis Who? What You Should Know about Louis Agassiz (2010):
Aivan vallan mainio video. Siinä Huber ratsastaa kertomaan megafonilla paikalliselle Agassiz-kadun väestölle, minkälainen rasistipaskiainen Agassiz oli. Ei muuta. Vakavaa asiaa, omituista huumoria, selkeä sanoma ja oiva toteutus. En minä taas vähän aikaan ole näin hienoa videoduunia nähnyt. Itse asiassa katsoin 3-minuuttisen videon heti toisenkin kerran.
PS. Huber muuten oli mukana Kallio Kunsthallenkin näyttelyssä, jonka toisena kuraattorina hän oli toiminut.
***
Ja sitten vielä yhteen galleriaan. Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksessa oli Satu Loukkolan (s. 1957) näyttely Pääasiaa (29.2.–25.3.). Esillä oli nimensä mukaisesta maalattuja kipsiveistoksia ihmisen päistä. Ja taa aivan vallan mainioita – varsinkin musliminaiset:
Muotokuva, 2010.
Aisha – Still Alive, 2011.
Huumoria, vakavaa asiaa ja oikeasti pohdittavaa – ketä kuvata, miksi ja miten? Kyllä kiinnostavaa taidetta voi tehdä niin monella tavalla.
***
Topeliuksen studiossa oli vielä Marja Hirvisen (s. 1958) maalauksia nimellä Heijastuksia (28.2.–25.3.): Vaikka kyseessä ei ihan tyttö enää olekaan, on näyttely Hirvisen lopputyönäyttely Lahden taideinstituuttiin. Ja käy se näinkin – klassinen järvimaisema on aivan kelpo teema, sillä kyllä siinä maalarinkykyjä mitataan:
Ihan sympaattinen näyttely, vaikka ei aihe ja lähestymistapa niin seksikkäitä olekaan. Mutta mihinkä sitä näistä ikuisista teemoista pääsisi. Heijastus on aina ihmeellinen asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti