Perjantai kului miltei kokonaan Kuvataideakatemiassa. Valokuvataitelija Martti Jämsä (s. 1959) piti siellä analogisen valokuvauksen kurssin, ja hän pyysi suomentaja ja esseisti – ja varsin vanhanaikaisen valokuvauksen harrastajan – Antti Nylénin ja minut purkamaan opiskelijoiden tekemiä harjoitustöitä:
Oli hienoa nähdä, miten innostuneesti tänä digiaikana opiskelijat olivat suhtautuneet filmiin ja pimiötyöskentelyyn. Joku heistä myös ennusti, että tällainen tekeminen tulee varmaan jatkossakin vaikuttamaan. Oli myös hienoa nähdä, miten erilaista jälkeä he olivat saaneet aikaan. Itse asiassa minä innostuin ja ostin eräältä heistä – Venla Helenius (s. ?) – harjoitusduuninkin, koska tämä lasille kiinnitetty vedos oli niin kaunis:
Ehkä se meni vähän vitsikkäästi myös demonstraationa taidekaupan synnystä. Jatkoimme demonstroimista kuratoinnilla: valikoimalla opiskelijoiden kanssa sarjan Nylénin Polaroideja tulevaan näyttelyyn.
Ja eiköhän Polaroid-tematiikka jatkunut grafiikan laitoksella, jonka läpi jouduimme kävelemään. Siellä on nimittäin pitkään ollut perinne ikuistaa kaikki opiskelijat juuri Polaroidilla:
He ovat käyttäneet tällaista hassua Spice Girls -Polaroidia 1990-luvulta:
Ja emmehän me päässeet pelkästään kulkemaan läpi. Grafiikan laitoksella oli piknik-päivä (poikkeuksellisesti sisätiloissa), ja meidät kutsuttiin kuokkimaan:
Ja sielläkin jatkui kuvateema. Tässä tehdään kampausta aikakauslehden kuvan mukaan:
Ratikkapysäkillä alituisesta kuvaamisinnostani muistutti myös katutaideduuni:
Ja sitten jatkamaan työpäivää. Kävin katsomassa paria vanhaa ja hienoa Kari Riipisen (s. 1952) duunia:
Tuli samalla ihailtua Rikhard Rautalinin (1890–1943) Pallotyttö-veistosta. Plastisesti ja anatomisesti se on kylläkin vähän kökkö:
Taustalla näkyvä ravintolahan on White Lady, Lottien vuonna 1952 perustama ravintola, ensimmäinen I luokan ravintola, johon naiset pääsivät sisään ilman herraseuraa.
Illalla kotona iloitsin myös siitä, että oma vanha Polaroidini, 1960-luvun Swinger 20 oli löytynyt:
Mutta siihen ei valitettavasti enää saa filmiä (Polaroidille epätyypillinen rullafilmi) Polaroidin konkurssin jälkeisiltä uustuottajiltakaan. Se siis vain on.
Vaan olipa taas täydellinen taidepäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti