Eilisessä Kauppalehdessä ilmestyi lyhykäinen juttuni Nuoret 2011 -näyttelystä (3.12.2011–8.1.2012) Helsingin Taidehallissa. Vähän harmittaa, että minulla oli annettua tilaa vain 1500 merkkiä, koska olisi ollut aiheellista käsitellä näyttelyn teemoja ihan oikeastikin. Tällaiseen alle liuskan juttuun ei mahdu mitään, mutta minkäs freelancer tekee. Tila annetaan ja sitten se täytetään ja sitten tilille ilmestyy joskus vastaavasti laihanpuoleinen palkkio:
Taidokkaita ja hillittyjä nuoria
Nuorten näyttelyllä on jo takanaan pitkä perinne: ensimmäinen pidettiin Helsingin Taidehallissa vuonna 1939. Alkuun nuoria sai tarkastella vuosittain, nykyään Taiteilijat-näyttely (entinen ns. vuosinäyttely) vaihtelee Nuoret-näyttelyn kanssa vuorovuosien syklillä. Järjestäjänä toimii Suomen Taiteilijaseura.
Nuoren taiteilijakuntamme laajuudesta kertoo näyttelyn teostarjonta. Kolmihenkinen jury sai eteensä 436 tarjokasta, joista valittiin 56.
Nuoret on ollut myös perinteinen tapa tarkastella taiteen nykyhetkeä keskeisine teemoineen ja haistella tulevaisuutta. Kun valittujen taiteilijoiden määrä tarjonnasta on noin 14 %, näkyy tuloksessa keskeisten teemojen lisäksi myös voimakkaasti juryn maku ja sen kompromissit. Tämänvuotinen jury on selvästi panostanut salonkikelpoiseen, esteettissävyiseen jälkeen ja viimeisteltyyn osaamiseen, sillä kovin rankkaa ja rosoista on näyttelystä turha etsiä. Innovatiivisia kokeilujakaan ei juuri ole tarjolla.
Nuorten näyttelyn siistiä ripustusta.
Juryn puheenjohtajan Antti Tantun mukaan valokuva- ja videoteokset jylläävät edelleen tarjonnassa.
Jos joitain teemoja yrittää nostaa esiin, tuntuu luonto olevan nuorten taiteilijoiden suurimpia huolia, mutta muu poliittinen aktiivisuus on melko jäsentymätöntä. Joistain teoksista on aistivinaan retrohenkisyyttä, mutta pelkäänpä että kyse on tahattomuudesta – pyörän keksimisestä uudestaan.
Vaan hyvä se on tämäkin näyttely. Väliin vain tuntuu siltä, että kaikki nykytaiteen yhteisnäyttelyt ovat nuorten näyttelyitä.
Tätä Kalle Mustosen (s. 1979) Trojania (2011) käytin muuten eilisessä esitelmässänikin esimerkkkinä populaarikuvaston asemasta nykykuvanveistossa.
Hei hyvä Otso Kantokorpi,
VastaaPoistaOlen seurannut blogiasi ja nyt viime aikoina osoittanut siihen erityistä kiinnostusta sattuneesta Nuoret 2011-näyttelysyystä. Olen Aino-Marjatta, toinen näyttelyjuryn opiskelijajäsenistä. Kirjoitan sinulle, koska haluan ottaa hetkellisesti osaa keskusteluun Nuoret 2011-näyttelystä ja sen ympärillä käydyn julkisen kirjoittelun esiin nostamista ajatuksista. En kirjoita sinulle, koska haluan puolustaa näyttelyä sen saamalta ”esteettisyyden” ja salonkikelpoisuuden kritiikiltä. Tiedostan, että Nuoret 2011-näyttely ei selkeästi ole vastannut olemassa oleviin odotuksiin ’nuorten taiteesta’ ja näin ollen aiheuttaa pettymyksiä. Et taida olla ainut.
Olen kuitenkin itse myös pettynyt. Olet kirjoituksissasi Nuoret näyttelystä painottanut, että näyttely kärsii ”roson” puutteesta. Haluan tuoda esille huomioni, että mielestäni näyttelystä kirjoittamasi kritiikki kärsii myös samaisesta ”roson” puutteesta.
Olen itse ollut yllättynyt tavasta jolla Nuoret 2011-näyttelyä markkinoitiin näyttelyä edeltävässä lehtikirjoittelussa. Yksi useasti toistunut mainoslause korosti näyttelyä muun muassa oivana tilaisuutena ”tehdä taidehankintoja tulevaisuuden nimiltä”. Näyttelyn markkinointikirjoittelu painotti myös Helsingin Sanomia myöten näyttelyyn tuotetun erityisesti nuorten taiteeseen erikoistuneen osto-oppaan olemassaoloa. Tässä sinänsä ei ole mitään ihmeellistä. Kieli on tietoisesti kaupallista, koska sillä on kaupallinen tarkoitusperä. Yllättävää minulle oli, että markkinaretoriikka toimi näyttelyä edeltävän lehtikirjoittelun ainoana kielenä. Vain viitteellisesti mainittiin (minulle henkilökohtaisesti vieraaksi jääneeseen) yleistykseen näyttelyn keskeisestä sisällöstä.
Näyttelyä seuranneessa kirjoittelussa minua on yllättänyt, että yksikään kritiikki ei ota kantaa Nuoret 2011-näyttelyn varsin kovaan tietoiseen kaupalliseen markkinointiin. Olen pohtinut sitä, mikä merkitys nuorten taiteelliselle työskentelylle nykyään annetaan, kun teokset suoranaisesti irrotetaan niihin johtaneesta taiteellisen tekemisen prosessista ja köyhdytetään kaupattaviksi kulttuurihyödykkeiksi. Tämä lienee jo yleisesti hyväksytty käytäntö, sillä toistaiseksi en ole kenenkään huomannut kiinnittäneen siihen julkista huomiota Nuoret 2011-näyttelyn kohdalla. Kenties kuulostan naivilta tässä kohtaa, mutta en voi olla tuomatta ajatuksiani kohdallasi esille. Olen tietoinen kaupallisten taidemarkkinoiden olemassaolosta, sekä taidetta välineellistävistä erilaisista brändäysprojekteista. Silti Nuoret 2011-näyttelyn julkisen markkinoinnin, sekä näyttelykokonaisuuden keskittyminen teosmyynnin tehostamiseen harmittaa.
Olen esittänyt oman kritiikkini ja henkilökohtaisen huoleni Nuoret näyttelyyn liittyvässä paneelikeskustelussa julkisesti. Tämä huoli taisi tosin kaikua opiskelijasuusta tulleena lähes kuuroille korville. Ajattelen kuitenkin edelleen, että köyhäksi käy keskustelu taiteesta, sekä mahdollisuudet haastaa keskusteluun taiteen kautta mikäli yleisöt valjastetaan jo valmiiksi tutustumaan lähtökohtaisesti vain myytäviin kapistuksiin. Etenkin ”nuorten näyttelyn” kohdalla ja itse nuorena tekijänä tämä ärsyttää, hermostuttaa, vituttaa, tylsistyttää sekä surettaa. Toistaiseksi en ole vielä itse kyynistynyt kulttuurijengiin, jolle oma ja toisten taiteellinen työskentely ei ihan oikeasti merkitsisi aika hirvittävän paljon.
Ja kenties minä sitten ajattelin, että ehkä joku iso aikuinen ottaisi tämän harmillisen (tosi)asian kirjoituksissaan esille, kun siihen nyt tarjoutui kovin oivallinen tilaisuus ja puolustaisi nuorten taiteilijoiden taiteellisen työskentelyn arvoa sinänsä. Ja ehkä ajattelin myös, että kenties vielä täällä Suomessa asioihin voisi oikeasti vaikuttaa saamalla ihmiset kyseenalaistamaan ajatuksiaan vaikka sitten näyttelykritiikin kautta.
Terveisin, uskollinen lukijasi Aino-Marjatta
PS. Ja mitä näyttelykokonaisuuteen tulee, niin toivon, että käyt vielä katsomassa ne videotyöt. Siellä on perselihaksia palkitsevaa kamaa ihan oikeasti tarjolla.
Moi ja kiitos loistavasta kommentista. Olin itse asiassa aika huvittunut ja vähän kärttyinenkin saadesani sen osto-oppaan käteeni ja olin aikeissa kirjoittaakin siitä Kauppalehteen, mutta kun eivät ne antaneet liuskaakaan tilaa, niin se jäi. Hyvä kuitenkin, kun toit tämän markkina-asian esiin. Jatketaan keskustelua.
VastaaPoistaOtso K.