Kuvataiteilija Sirpa Häkli (s. 1960) on keksinyt hienon – eikä ihan tavallisen – idean: hän on juhlistanut tm-galleriassa kuvataideopintojensa päättymisen 25-vuotisjuhlaa näyttelyllä TOP 25 – Tunnustuksia ja muita maalauksia (30.11.–21.12.), jossa hän käsittelee kuluneen ajan merkittäviä teemojaan ja kokeilee niiden kantavuutta. Kyseessä on siis tietynlainen retrospektiivi, mutta kaikki maalaukset ovat kuitenkin kuluneelta vuodelta:
Näin syntyy hajanainen näyttely, ja taidehistoriallisia vittauksia on moneen suuntaan – muun muassa venäläiseen avantgardeen ja japanilaiseen tila-ajatteluun. Ja hauskalla tavalla näyttely ei sitten kuitenkaan ole hajanainen: myös taidehistoriasta akateemisen tutkinnon suorittanut Häkli löytää maalauksiinsa yhtenäisen klangin, joka tekee näyttelystä varsin raikkaan ja taustatkin huomioon ottaen täysin epäakateemisen. Häkli itse toteaa, että "tunnustukseni kuvaavat eskapismilla, nostalgialla ja taiteen historialla kyllästettyä epätäydellisyyden estetiikkaani". Ehkäpä juuri tällainen itsereflektion kyllästämä ote tuo maalauksiin sen keveyden, joka pitää ne hengissä. Niissä ei ole raskasta paatosta eikä taiteeseen niin usein liittyvää hybristä. Siis hyväntuulinen ja vallan mainio näyttely.
Vas. Selityksiä X, akryyli ja liimaväri kankaalle, oik. Selityksiä II, akryyli kankaalle.
***
Galleriasta jatkoin sunnuntaikierrosta Kiasmaan, joka on siis muuten suljettu, mutta joulun alla siellä voi käydä Kunnon kirjallisuuden myyjäisissä (perjantaihin klo 16 saakka). Sattumalta osuin myös keskelle performanssia: lauantaina ja sunnuntaina siellä järjestettiin Konstpaketering, jossa joukko taiteilijoita teki vähän toisenlaisia taiteellisia lahjapaketteja halukkaalle yleisölle. Mukana olivat Roope Ahola (s. 1973), Mi Duncker (s. 1963), Riku Mäkinen (s. 1974), Seppo Renvall (s. 1963) ja Maija Saksman (s. ?). Materiaalia piisasi: tekoturkiksia, vaatteiden kaavoja ja ties mitä tilpehööriä. Loistava idea, jota lienee syytä jatkaa:
Tämän jouluhenkisempää oloa minulla ei tänä vuonna ole ollutkaan. Vähän harmitti, kun minulla ei ollut mitään paketoitavaa. Vasta myöhemmin tajusin, että olisinhan minä voinut paketoida tyhjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti