Eilen vastailin pitkään puhelimessa STT:n haastatteluun liittyen Helsingin Guggenheim-hankkeeseen. Heillä on joku tällainen juttukonsepti, jossa laitetaan kaksi tyyppiä haastatteluineen vastakkain. Vastakappaleeni on, kuinka ollakaan, Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén. Jään kiinnostuksella odottamaan.
Sitten lähdin näyttelykierrokselle. Galerie Anhavassa oli Juhana Blomstedtin (1937–2010) näyttely Läsnä (1.12.2011–8.1.2012), johon Timo Valjakka on koonnut viime vuonna kuolleen mestarin ateljeesta teoksia 1960-luvulta aina viime vuoteen saakka. Mukana on maalausten lisäksi piirustuksia, pienoisveistoksia ja jopa Polaroid-kuvia:
Tavattoman hieno näyttely ja tietyssä vähäeleisyydessään myös monipuolinen. Blomstedt oli monipuolisesti kiinnostunut visuaalisen kielen perusasioista – kuten hänen kollegansa Carolus Enckell (s. 1945) on todennut: "Hänen aiheensa ulottuivat havaintosykologisista ilmiöistä ja optisista illuusioista muotoihin ja väreihin liittyviin myyttisiin käsityksiin."
Untitled (1190), 2009–10, öljy kankaalle.
***
Anhavalta matkasin Galleria Scupltoriin, jossa oli tarjolla Minna Kangasmaan (s. 1967) Systema naturae (8.12.2011–1.1.2012). Kolmen teoksen kokonaisuudessa hätkähdyttävin oli kuparia ja messinkiä yhdistävä Queen Anne's Lace (= eräs luonnonvarainen porkkana, joka on kulttuurisesti levinnyt myös suosittuina pitsimalleina), jossa luonnon ja kulttuurin suhteet kietoutuvat jännittävällä tavalla:
Elina Vieru on todennut Kangasmaan työstä: "Teoksen alaotsikko Original Copy myöntää installaation sekä toistavan olemassa olevaa että luovan ainutkertaista. Taideteoksella on tekijä, luonnonkohteilla ei – ellei sitten puhuta uskonnollisin käsittein Jumalasta tai tieteen termein itse itseään ylläpitävästä ekosysteemistä."
Kokonaisuus jäi ehkä vähän liian teoreettiseksi, mutta kyllä siinä jotain viehkoa oli.
***
Palaan molempiin näyttelyihin piakkoin, koska Kauppalehti tilasi pienet jutut kummastakin.
PS. Kangasmaa on myös yksi niistä monista menestyneistä taiteilijoista, jotka ovat saaneet koulutuksensa Lahden taideinstituutista. Kuulin eilen, että Lahden AMK oli toissapäivänä tehnyt itse raukkamaisen päätöksen lopettaa taideinstituurin toiminnan. Näinhän oli opetusministeriön esitys, mutta olisi laitos sentään voinut käydä jonkinlaiseen taisteluun. Raukkamainen ja häpeällinen häviö, jonka taustalla lienee jotain kunnallispolittiista kähmintää. Näin kai täytyy olla asian laita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti