Toissapäivänä kävin lopettelemassa vuoden näyttelykierrokset Amos Andersonin taidemuseoon, jossa on tarjolla taidemaalari Ragnar Ekelundin (1892–1960) ja arkkitehti Hilding Ekelundin (1893–1984) työstä kertova näyttely Katujen kertomaa (16.9.2011–9.1.2012). Veljesten taiteellisesta työskentelystä löytyy paljon kiinnostavia yhtymäkohtia, ja olikin mukava nähdä tällainen kuvataidetta ja arkkitehtuuria yhdessä esittelevä tutkittu näyttely.
Ragnar Ekelundistahan on suurimmalle osalle taiteenharrastajia kehittynyt aika stereotyyppinen kuva hiljaisten ja ihmisettömien kaupunkimaisemien kuvaajana. Näin asia pitkälti onkin, mutta tarjolla oli paljon kiinnostavaa ja ainakin minulle ihan uutta materiaalia. Oli esimerkiksi hauska nähdä vähän enemmän Ekelundin ekspressiivisempää nuoruustuotantoa – kuten vaikkapa vuoden 1917 öljymaalaus Esplanadi:
Lisäksi minulle oli täysin uutta, että Ekelund kävi Virossa aika paljon maalaamassa – tässä esimerkiksi Tallinnan satama vuodelta 1938:
Onneksi törmäsin museolla vahingossa sen johtajaan Kai Kartioon ja sain sanottua, että näistä Ekelundin Viro-maalauksistahan kannattaisi järjestää joskus näyttely Tallinnaan. Ajatus tuntui uppoavan hyvään maaperään.
Näyttelykokemukseenhan vaikuttaa usein myös katsojan henkilöhistoria. Viron-matkaajana innostuin tietenkin huoneellisesta Virosta – Tallinnan lisäksi myös Narva – tehtyjä maalauksia, mutta aivan vastaavasti innostuin Ekelundin San Gimignanoa kuvaavista maalauksista:
Vierailin nimittäin tuossa oudossa tornien täyttämässä pikkukaupungissa joskus 1990-luvulla, kun kiertelin muutaman viikon autolla Toscanaa.
Ja muistin minä kauhutarinankin jostain 1960-luvun lopulta. Kävin nimittäin nuorena koulua, jonka käytävän seinällä riippui Ekelundin tyypillinen 1950-luvun run of the mill -maalaus (niitäkin muuten piisaa), jota käytimme maalitauluna – sekä liitujen että toisinaan märän sienen heittelyssä. Siinä ensikosketukseni Ekelundin tuotantoon.
Eikä ollut velikään yhtään vähempää kiinnostavampi. Hildingin käsialaahan ovat Helsingissä muun muassa Helsingin Taidehalli, Töölön kirkko ja Olympiakylä Käpylässä.
Italia vaikutti molempii veljeksiin vahvasti, ja niinpä Hilding Ekelundin suunnittelema Töölön kirkko onkin oikeastaan melko italialainen hengeltään.
Näyttelyssä kannattaa katsoa myös tarjolla oleva filmimateriaali. Kaj Englundin käsikirjoittama vuoden 1939 11-minuuttinen SF-pätkä Kivierämaata katsomassa kertoo siitä, miten Ekelund paransi ajattelullaan tuonaikuisia asuinoloja, ja Ari Lehikoisen vuonna 2001 YLE:lle valmistunut 28-minuuttinen Asumisen arkkitehti piirtää hienon kokonaiskuvan Ekelundin ajattelusta. Ja eiköhän filmillä esiintynyt sattumalta tuttu Olympiakylän tyypillinen asukas arkisissa puuhissaan. Tässä nimittäin pyykkejä asettelee Taiteen nykyinen päätoimittaja Pessi Rautio:
Oli itse asiassa suorastaan ihanaa nähdä tällainen hyvin koottu vanhanaikainen taidenäyttely. Niinpä meninkin Coronan terassille lukemaan näyttelyluettelosta Erik Kruskopfin osuuden ja nautiskelemaan kriitikon työn ankaruudesta:
***
Susanna Luojus & Itha O'Neill (toim.): Katujen kertomaa. Ragnar ja Hilding Ekelundin maalauksellinen kaupunki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2011. [Tekstit: Susanna Luojus, Itha O'Neill, Erik Kruskopf, Riitta Nikula]
Näyttelykokemuksen täydensi onnistunut julkaisu. Kaksi kovaa asiantuntijaa – Kruskopf (Ragnar) ja Nikula (Hilding) – esittelee kohteensa ytimekkäästi ja tyylikkäästi sekä olennaisen löytäen. Lisänä on aika hauska idea: Kruskopfin ja Nikulan kirjeenvaihto, jonka kautta veljesten yhtymäkohdat – ja toki myös itse kirjoitusprosessi – saavat vielä lisävalaistusta. Ainoaksi puutteeksi koin oikeastaan sen, että Kruskopfin osuutta Ragnarista olisi voinut vielä vähän kasvattaa. Vaikka onhan sekin hienoa, että jää suorastaan janoamaan lisätietoa. Ei näin kovin usein tapahdu.
***
Näin päättyi siis taidevuosi 2011. Kaikkineen näin 282 näyttelyä, joista osan olen jo taatusti unohtanutkin. Joukkoon mahtui kuitenkin aika monta mieleenpainuvaa kokemusta – onneksi tämä viimeinenkin, joka jää elämään myös toiminnallisesti: aion nimittäin ensi vuonna vähän bongailla Hilding Ekelundin Helsinkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti