Eilisessä Kauppalehdessä ilmestyi pikkarainen juttuni Kimmo Sarjen (s. 1951) näyttelystä Valokuvagalleria Hippolytessä. Ei ollut taaskaan annettu paljoa tilaa, mutta kai minä jotain oleellista löysin:
Älyllistä nostalgiaa
Pikemminkin tutkijana tunnettu Kimmo Sarje, joka juuri täytti 60 vuotta, esiintyy harvakseltaan myös taiteilijana. Hän pureutuu usein erilaisin montaasin keinoin modernismin historiaan ja kulttuuriseen vaikutukseen. Eräs Sarjen lempiaiheista on Venäjän ja Neuvostoliiton toisinaan ylen traumaattinen historia, jonka vaiheissa Suomikin on monin tavoin ollut mukana.
Näin on myös Sarjen tuoreimmassa näyttelyssä Asunto valtakadulla, jossa hän palaa vuoteen 2003 ja stipendimatkaansa Petroskoihin. Sarje sai asuinpaikakseen kerrostaloasunnon, jossa aikoinaan asui Juri Andropov (1914–1984), Neuvostoliiton lyhytaikainen 1980-luvun johtaja. Samainen talo toimi myös sodan aikana suomalaisen sotasairaalan naishenkilökunnan asuntolana.
Peili, 2003–11, diptyykki, yksityskohta.
Näin Sarje huomasikin olevansa suomalaisen nationalismin ja kommunismin ytimessä ja tutkimuskohteeksi nousi väistämättä ”Petroskoin metafysiikka”, kuten Sarje itse toteaa.
Sarjen näyttely koostuu sekä hänen itse ottamistaan värikuvista että rinnastuksina käytetystä vanhemmasta kuvamateriaalista. Mukana on myös tekstilainoja sekä venäläisistä että suomalaista lähteistä. Sarjen mukaan ”kamppailu Kalevalan perinnöstä kasvoikin sotavuosina armeijoita terästäväksi myytiksi, jolla oli roolinsa sekä suomalaisten tiedotusupseerien että neuvostojohtajien kirjoituksissa”.
Sarjen taiteellista työskentelyä leimaa älyllisyys, mutta samalla sitä ryydittää tietty nostalginen asenne, joka tuo mukaan varsin sympaattisen tunnelman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti